Luonto kostaa ja halkopino surmaa vanhoillisuskonnollisen kolonialistin -VVitch

VVitch -elokuvan loppupuolen kohtaus, jossa päähenkilökolonialistin surmaa demonin riivaama pukki, sekä päälle kaatuva halkopino, sykähdytti runollisella oikeudenmukaisuudellaan. Muutamia kohtauksia aiemmin tämä kylästään karkoitettu perheenpää uhosi että kyllä me tämän maan vielä kesytämme. Ihan kuten vanhassa kirjassa: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.» ”

Kaikki yritykset tehdä käskyjen mukaan olivat menneet jo surkealla tavalla pieleen. Metsä tai sen henkilöitymä eli noita kävi jo aiemmin nappaamassa perheen vauvan, ja vietteli myös vanhemmat lapset, vaikkakin oli loppuun asti epäselvää olivatko nämä kuvitelleet koko jutun. Vanhempien epäonnisesta manausyrityksestä tuli mieleen vanhan kaartin ihmettely nuorten ilmastolakkojen edessä. Ovatko nämä aivopestyjä, vai onko tässä joku oikea asia takana? Ei noin kuulu käyttäytyä, oli miten oli!

Voisi ajatella että VVitch kertoisikin ilmastonmuutoksesta kostotarinan. Valloittaja, ihminen, jota edusti perhe, alkaakin saada luonnolta takaisin oikein kunnolla. Elintila pienenee, satoa ei tule, villit eläimet tai henget vievät heikoimmat yksi kerrallaan ja lopulta on jäljellä enää epätoivoinen ja surkeasti epäonnistunut valloittaja, joka kuolee omaan kompastumiseensa halkopinon alle. Itse muokattu luonnon jäännös kaatuu päälle, ja ihmisen tilasta ei ole enää kuin rauniot jäljellä, uhoaminen hiljenee. Metsä jää, ehkä hieman harvempana mutta silti ikuisena, mystisenä ja vahvana. Se, mitä oli ennen valloitusta ja sen oikeuttavaa uskontojärjestelmää, jää jäljelle.

Toki voisi ajatella niinkin että metsä edustaa luonnonvoimaa ja seksuaalisuutta, joka on kahlitsematon, ja joka sekin herättää yhä 2019 primitiivireaktioita esim. Priden vastustajien joukoissa. Valloittajaperheellä ei ole kuitenkaan mitään oikeaa valtaa lastensa kasvuun, eivätkä voi sille mitään että metsän noita vapauttaa lapset jäykän uskonnollisuuden kahleista toteuttamaan itseään. Perhe yrittää viimeiseen asti, jopa väkivaltaisesti, kontrolloida luontoa mutta siitä seuraa vain hirvittävää murhetta kaikille.

Voisi varmaan niinkin ajatella että metsä tai noita edustaakin kuolemaa, joka on koko ajan vieressä ja läsnä, mutta sen sietämiseksi perhe ja sitä kautta kaikki ihmiset yrittävät kovasti keskittyä omiin tarinoihinsa ja arkisiin puuhiinsa, jotta voisivat vastustaa vääjäämätöntä, tai ainakin unohtaa sen hetkeksi. Kun luonto toimii, ihminen ei kestä sitä vaan lähtee taistelemaan vastaan, tietenkin häviten ja muuttuen osaksi luontoa tai ainakin multaa jälleen. Kaikki jää täysin mysteeriksi, miksi olimme täällä, mitä saimme aikaan, kenen takia tätä kaikkea lopulta teimme? Elokuva ei siihen tarjoa mitään vastauksia, enkä tiedä tarjoaako elämäkään.

VVitch:
https://www.imdb.com/title/tt4263482/

Kirjoitusharjoitusohjelma

Sain 2 vuotta sitten haasteeksi Antti Arnkililta kirjoittaa esseekirjoitus Jouko Turkan Aiheita -kirjasta. Otin haasteen vastaan mutta en oikeastaan koskaan tehnyt asian eteen mitään, joten se jäi, siltä vuodelta. Muistaakseni siis vuosi oli 2017,  mutta saattoi se olla joku toinen vuosikin. Essee-aihe tuli takaisin eteen myöhemmin, kun haastattelin samaista Anttia podcastiini, aiheena esseekirjoittaminen. Yhä edelleenkään en tiedä mitä esseekirjoittaminen varsinaisesti on, koska olen unohtanut kaikki pointit mistä keskustelimme. Pitäisi kuunnella jakso uudelleen.

Joka tapauksessa, sain taas vinkin esseekirjoittamisesta, kun tuli puheeksi erilaiset kirjoittamiseen liittyvät haaveet. Minulla oli vuosia sellainen ajatus, että haluaisin kirjoittaa kirjan. En tiedä mistä se on alunperin tullut, ehkä siitä kun kirjoitin vuosia blogia ja tykkäsin kirjoittamisesta. Sitten, olin kuuntelemassa Sofi Oksasen luentoa Imagen kirjoittajakoulussa jokunen vuosi sitten, jossa hän sanoi että on ihan järjetöntä haaveilla kirjan kirjoittamisesta. Pitäisi mieluummin olla jotain mitä ihan oikeasti haluaa sanoa, ja lähteä kehittämään sitä. Se jäi jotenkin mieleen, ja hautasin kirja-aiheen mutta kirjoittaminen kaivelee silti.

Sain vinkin tutustua ranskalaisen Montaignen esseisiin, ja muutaman luettuani ihmettelen edelleen esseemuodon ideaa. Vaikuttaa siltä että kaveri on kirjoitellut 1500-luvulla ajatuksiaan ylös, pohtinut ja käännellyt juttuja, ja sitten julkaissut ne. Ei ole mitään lopputulosta, ei kolmen tai viiden kohdan vinkkilistaa tai välttämättä mitään johtopäätöksiä joita voi viedä ”arkeen”. Huomaan että kaikki aika, jonka olen viettänyt markkinoinnin maailmassa ja somekirjoittelun parissa, on tavallaan myrkyttänyt ajatuksiani tekstistä. Oletan koko ajan että on olemassa kaupalliset tai hyvin välineelliset tarkoitusperät, joissa idea on aina se että miten saadaan ”oma kohderyhmä sitoutettua” ja ”kuluttamaan lisää sisältöjä”, jotta myöhemmin tapahtuisi ostotapahtuma tai joku muu vastaava. Eli teksti olisi aina väline saavuttaa jotain aineellista tai mainelisäystä.

Tällainen välineellinen kirjoittaminen ei kuitenkaan koskaan ole ihan oikeasti tuntunut mielekkäältä, joten päätin ryhtyä nyt harjoittelemaan ja tutkimaan kirjoittamista toisista lähtökohdista. Tavoite on siis pohtia ja pyöritellä asioita tekstissä, eikä päästä minnekään varsinaisesti.

Kirjoittaminen on periaatteessa yksinkertaista mutta kuitenkin vaikeaa. Omalla kohdalla isoin haaste on se että en tee sitä tarpeeksi paljon. Siispä, entisenä tai oikeastaan nykyisenäkin himoliikkujana ja tavoitteiden rakastajana ajattelin että tekisin jonkinlaisen treeniohjelman, koska jos tekemistä ei saa aidosti arkeen, sitä ei tule tapahtumaan vaikka kuinka haluaisi. Kuuntelin itse asiassa eilen juuri tähän liittyvän hyvän podcastin, jossa keskityttiin siihen mikä on hyvä tai huono tavoite. Hyvä tavoite sopii omaan elämäntilanteeseen, on sovitettavissa pienellä tuunauksella arkeen ja on konkreettinen sekä myös tuottaa jotain positiivista lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.

Suunnittelin että hyödynnän tätä alustaa tekstien tekemiseen, mutta en vielä tiedä mikä olisi sopiva tahti. Varmaan viisainta alussa on vain kirjoittaa mahdollisimman usein sellaisisista asioista, jotka ovat jotenkin mielenkiintoisia. Toki pitää konkretisoida, eli ehkäpä sitten näin aamubussimatkalla aina puolen tunnin verran kerrallaan. Ehkä kotona illalla joku toinen sessio? Ehkä joka päivä on liikaa, ehkä pari kertaa viikossa riittää. Tai miten voi ajatella mikä riittää jos ei ole mitään tavoitetta? Ensimmäinen tavoite on aloittaa, ja se tapahtuu nyt. Seuraava on tehdä kirjoittamisesta taas rutiini, sillä joskus kirjoitin useita kertoja viikossa enkä pitänyt sitä mitenkään kummoisena juttuna.

Pidemmän tähtäimen tavoite olisi kirjoittaa ainakin yksi ihan oikea essee. En tiedä vielä mitä kriteerejä sellaisessa on, että pitääkö olla käsitelty aihetta vaikka jostain tietyistä vakiokulmista, tai onko jotain muita rakenteellisisa ja sisällöllisiä vaatimuksia? Netistä varmaan löytyy tietoa, ja ainakin mielipiteitä. Ehkä on olemassa joku, joka osaa kertoa?

Ehkä seuraava tavoite olisi sitten kirjoittaa hyvä essee? Tai ehkä ennen sitä monta, vaikka 10, tai 20, ja sitten vasta hyvä? Katsotaan miten käy. Yleensä kun näin kesäaikaan lähden julistamaan uutta elämää niin syksyn tullessa hommat runnoutuvat arjen ja mustuuden alle, mutta jos tällä kertaa ei kävisikään niin?

Mitä on hyvinvointi, millaista on hyvinvointikirjoittaminen ja miltä hyvinvointiala näyttää? Vieraana Kukka Laakso

Keskustelimme Kukka Laakson kanssa mm. siitä mitä hyvinvointi oikeastaan on, miltä hyvinvointiala näyttää nyt ja millaista hyvinvointikirjoittaminen on. Iso kiitos Kukka vierailusta!

Kuuntele jakso tästä, SoundCloudista, Spotifystä tai iTunesista!

 

https://www.kukkalaakso.com/

Tilaa Takakansi-podcast:

Spotify: https://tinyurl.com/TakakansiSpotify
SoundCloud: https://tinyurl.com/TakakansiSoundCloud
Apple Podcasts: https://tinyurl.com/TakakansiApple
Google Podcasts: https://tinyurl.com/TakakansiGoogle
Jakso: https://tinyurl.com/TakakansiJakso
RSS: https://tinyurl.com/TakakansiRSS

Ylisuorittaminen ja kaiken välineellistyminen – vieraana Eveliina Nieminen

Mitä sinulle merkitsee suorittaminen tai ylisuorittaminen? Vieraanani oli hienon Late Bloomers -kirjan kirjoittaja Eveliina Nieminen, jonka kanssa pohdimme mm. sitä mikä voi motivoida ylisuorittamiseen, mitä vaikutuksia on ihmissuhteiden välineellistymisellä ja miten tämän kaiken keskellä voisi selvitä. Kiitos Eveliina vierailusta!

Kuuntele jakso tästä, SoundCloudista, Spotifystä tai iTunesista!

http://www.eveliinanieminen.com/late-bloomers/

https://www.instagram.com/latebloomersss/

http://www.eveliinanieminen.com/

Miten olla tulevaisuudenkestävä? Vieraana Aku Varamäki

Sanotaan että maailma muuttuu nopeammin ja nopeammin, ja voidakseen pysyä muutoksessa mukana, olisi jatkuvasti kehityttävä ja opittava uutta.
Tietenkin samalla olemalla jotenkin tasapainoinen sekä tervehenkinen. Miten voi tehdä itsestään tulevaisuudenkestävän ja löytää mielekkäitä polkuja kaoottisessa maailmassa sekä työelämässä? Mm. näistä kanssani oli keskustelemassa Future Proof – tulevaisuuden työkirja -kirjan kirjoittaja ja työpäivämuotoilija Aku Varamäki. Kiitos Aku vierailusta!

Kuuntele jakso tästä, SoundCloudista, Spotifystä tai iTunesista!

https://twitter.com/akuvaramaki

https://www.docendo.fi/future-proof-tulevaisuuden-tyokirja-aku-varamaki.html

https://www.workdaydesigners.com/

Jaksossa mainitut kirjat:

Designing Your Life
https://designingyour.life/the-book/

Robot Proof
https://www.goodreads.com/book/show/34889377-robot-proof?from_search=true

Human + Machine
https://www.accenture.com/us-en/insight-human-machine-ai

Lohkoketjut ja arvon internet – vieraana Mikko Eerola ja Juha Viitala

Mitä merkitystä lohkoketjuilla on ihmisille, yrityksille ja yhteiskunnalle? Onko jotain, jota asiasta olisi hyvä kenen tahansa tietää? Mitä tarkoittaa arvon internet? Kirja Lohkoketju – Tiekartta päättäjille avaa näitä kysymyksiä, ja sain kaksi kirjan kirjoittajaa vieraakseni. Kiitos Mikko Eerola ja Juha Viitala vierailusta!

Kuuntele jakso tästä, SoundCloudista, Spotifystä tai iTunesista:

https://www.lohkoketjukirja.fi/

 

Aleksi Salokannel – mistä kirjojen ulkoasu muodostuu?

Mitä kaikkea liittyy kirjojen ulkoasuun? Millainen prosessi on ideasta fyysiseksi esineeksi, jolle on valittu koko, taitto, kansi, marginaalit ja tekstilaji? Mm. tätä teemaa kävimme läpi kun vieraanani oli 50. juhlajaksossa designer Aleksi Salokannel. Kiitos Aleksi vierailusta!

http://sisin.fi/
https://twitter.com/sisindesign

Kuuntele jakso tästä, SoundCloudista, Spotifystä tai iTunesista!

Pohjustimme jaksoa Twitterissä tässä ketjussa, jossa moni kertoi mitä kaikkia ajatuksia aihe herättää:
https://twitter.com/markosuomi/status/1116733217938255874