Mitä on hyvinvointi, millaista on hyvinvointikirjoittaminen ja miltä hyvinvointiala näyttää? Vieraana Kukka Laakso

Keskustelimme Kukka Laakson kanssa mm. siitä mitä hyvinvointi oikeastaan on, miltä hyvinvointiala näyttää nyt ja millaista hyvinvointikirjoittaminen on. Iso kiitos Kukka vierailusta!

Kuuntele jakso tästä, SoundCloudista, Spotifystä tai iTunesista!

 

https://www.kukkalaakso.com/

Tilaa Takakansi-podcast:

Spotify: https://tinyurl.com/TakakansiSpotify
SoundCloud: https://tinyurl.com/TakakansiSoundCloud
Apple Podcasts: https://tinyurl.com/TakakansiApple
Google Podcasts: https://tinyurl.com/TakakansiGoogle
Jakso: https://tinyurl.com/TakakansiJakso
RSS: https://tinyurl.com/TakakansiRSS

Ylisuorittamisen näyttelemisellä kohti maailmanloppua

Eveliina Niemisen Late Bloomers kertoo ”instagrammable” -tyyppisestä elämäntavasta, jossa kaikki on alistettu ylisuorittamisen esittämiselle. Kaikki on tavallaan kaunista, juuri sopivan rosoista ja tarkkaan harkittua upeaa elämää mutta kaikkien tarinoiden taustalla on lopulta kuolemanpelko ja ahdistus siitä että eikö elämäni merkitse lopulta yhtään mitään.

Kirjan tunnelma ei ole kaukana sellaisesta somen päivitystyylistä, jossa tietoisesti tai tiedostamatta maalataan jokaiseen arkiseen, jopa tympeäänkin, tilanteeseen joku vastenmielinen inspiraatioquotemainen ”viisaus”, jolloin kokonaisuudesta tulee mieleen että kenelle tässä lopulta esitetään, itsellekö? Ehkä kyse on enemmänkin itsepsyykkauksesta, tai siitäkin että jopa puolikkaassa kupissa haaleaa kahvia voi nähdä halutessaan vaikka sitten kauneutta tai ainakin se että tämä hetki on ainutlaatuinen eikä koskaan toistu, sillä elämä nyt on sellaista. Ja mindfulness-ajattelussakin nimenomaan yritetään hakea sitä että aina välillä seurataan tilannetta. Oli miten oli, Late Bloomers kritisoi ja ihmettelee tätä kaikkea hienovaraisesti ja hauskasti pienten ja myöskin instaan sopivien välähdystarinoiden kautta.

Läjä Äijälä on joskus sanonut haastattelussaan että yksi voimakkaimpia häntä eteenpäin ajavista asioista luovassa työssä on kuoleman pelko. Läjä on Suomen tuotteliaimpia ”vaihtoehtoisen” musiikin tekijöitä, eikä ole oikeastaan koskaan lopettanut tekemistään kaikista saavutuksistaan huolimatta. Ja on nykyään myös Instagrammissa, tosin en ole inspisquoteja hänellä nähnyt. Oli miten oli, Läjän toiminnasta on jäljellä valtava määrä julkaistua taidettä eri muodoissa, omaa persoonallista kädenjälkeä ja vaikutusta ihmisten mielissä.

Opin elämäkerrastaan kaiken muun lisäksi oivalluksen siitä mikä idea lopulta on ”synkässä taiteessa”, kuten vaikka Danzigin musiikissa, jonka faneja Läjän kanssa olemme. (Kirjassa oli hauska osuus siitä kun Läjä oli festarimatkalla katsomaan Danzigin keikkaa Roskildeen.) En nyt muista tarkkaa sanamuotoa mutta Läjä sanoi että kun lauletaan/maalataan demoneista ja jostain muista painajaisvisioista, siinä on kyse oman mielen sisäisistä kamppailuista, ja siksi suurin osa ihmisistä pystyy samaistumaan tarinoihin, vaikka ne ovat pintapuolisesti jopa satumaisen lapsellisia.

Kaikilla, tai ainakin luulisin, on tilanteita, joissa tulee tehtyä typeriä ja satuttavia asiosta, ja joutuu sitten pohtimaan miten sietää itseään ja elämäänsä, tai valitsemaan kahden todella huonon vaihtoehdon välillä, tai kokemaan surua jolle ei ole sanoja. Näissä tilanteissa ”synkkä taide” voi antaa samaistumiskokemuksia. Esim. jos katselee Pieter Bruguelin Triump Of Death -maalausta 1500-luvulta, ja katsoo vaikkapa uutisista Aleppon nykykuntoa tai jotain muuta hirveää inhimillistä katastrofia, tulee mieleen että aika universaaleista asioista on kysymys, ja samat epätoivon tunteet olivat ihmisille tuttuja jo tuolloin.

Synkkää taidetta edustaa tavallaan myös Neil Gaimanin ja Terry Pratchettin Good Omens -kirja, joka on ehdottomasti yksi suosikeistani. Se on hauska kuvaus uuden testamentin ilmestyskirjan sekä The Omen -tyyppisten leffojen tapahtumista, jos ne tapahtuisivat suunnilleen nykyenglannissa. Tuttu tarina: antikristus syntyy, 4 ratsastajaa lähtee liikkeelle, tulee luonnonkatastrofeja ja lopulta maailmanloppu. Vai tuleeko? Parasta kirjassa on hillitön kulttuuriviittausten määrä ja kaiken sen tarjoilu kevyesti, lähes huomaamatta.

Komiikka syntyy sekä hauskasta tekstistä että siitä miten hienosti kirjoittajat ovat kutoneet uskottavasti sekä raamatullista että kirjallista mytologiaa yhteen. Esim. se naurattaa että Hastur (en tiedä onko tämä kaikkien mielestä hauskaa)esitetään tyynesti yhdeksi helvetin ruhtinaista, vaikka on alunperin H.P. Lovecrafin luomus. Jotenkin aina lämmittää tällainen kirjallinen fiilistely ja ristiinlinkittely, kertoo sekä lukeneisuudesta että menneiden mestareiden kunnioituksesta. Arvostan aina kun ihminen osaa hahmottaa osansa kokonaisuudessa, ja miten oma tekeminen on saanut muilta vaikutteita, eikä tahallaan leiki historiatonta ja yritä antaa ymmärtää että olisi keksinyt kaiken itse. Tulkitsen että sellainen liittyy jonkinlaiseen hyvään itsetuntemukseen.

Late Bloomersin maailmassa erilaiset internetin hyvinvointigurut edustavat juuri jotain päinvastausta, tyhjyyden päällä kelluvaa historiatonta kepeyden lupausta, joka on lopulta ihmiselle mahdoton ja siksi valheellinen. Ihmisyydestä ei vaan saa edes filttereillä poistettua kaikkea rumuutta ja hirveyttä, vaikka sitä onkin vaikea joskus katsoa. Siksi ehkä Gaimanin ja Pratchettin kirja, sekä Late Bloomers, tarjoaa siihen helpomman kulman, voi nauraa kaikelle ja samalla hiukan miettiä että miksi teemme itsellemme ja toisillemme tällaista. Läjä Äijälän taide vaatii hieman enemmän harjoittelua, sillä se on helposti heti pinnaltaan aika raakaa mutta ainakin itselleni lukemalla elämäkerran löysin siihenkin paljon uusia kulmia, vaikka raakuutta taiteessa olen muutenkin arvostanut.

Kirjat:

https://www.goodreads.com/book/show/42607270-late-bloomers

https://www.goodreads.com/book/show/41976770-l-j-ij-l—kulttib-ndien-kuningas

https://www.goodreads.com/book/show/12067.Good_Omens

Iso Mieli – ensimmäinen vuosi, mitkä tunnelmat?

Kiitos kaikille lukijoille, katsojille ja kuuntelijoille ja tietysti vieraille! Ensimmäinen vuosi Iso Mieli -tekemistä alkaa olla takana ja tämä on tietysti vasta alkua. Vilkaisin nopeasti taaksepäin, ja tällaista kaikkea on tullut puuhattua, siis julkaisuina (olisin halunnut tehdä hienon infograafin mutta meni Canvan ja Infogramin kanssa samantien hermot):

Kaikenlaista on tullut siis kokeiltua ja tehtyä, teiltä ihmisiltä on tullut paljon palautetta ja tekeminen on ollut erittäin kivaa! Jos pitää miettiä mikä on ollut parasta niin ehdottomasti vieraiden kohtaaminen, sekä heidän kanssaan tehdyt aktiviteetit ja keskustelut. Formaateista tykkään eniten tekstistä, livevideoista ja podcasteista sekä uutiskirjeen tekemisestä.

Mutta, se menneestä, katse tulevaan. Ideoita tulevaisuutta varten on, joitakin juttuja on jo ns. jonossa ja ideoita vieraista, joita aion kysyä mukaan on niitäkin jonkin verran. Tulen myös aktiivisesti jatkamaan erilaisten formaattien kokeilemista. Toiminnallinen kulttuuribloggaus(tm) hakee jatkuvasti muotoaan.

Nyt kiinnostaa sinun mielipiteesi.

Mitä ajatuksia jutut ovat herättäneet? Onko jotain muuta mielessä? Haluatko ehkä lähettää terveisiä? Tuleeko mieleen juttu, jonka haluaisit nähdä Iso Mieli -sivustolla jossain formaatissa? Arvostan jos kerrot tuon alla olevan lomakkeen kautta, tai suoraan sivun kommenteissa tai sitten jotain muuta kautta. Kiitos jo etukäteen!

Tuorein juttu:

Miesten maailmaan treenin kautta? Vieraana Antti Holma
https://isomieli.fi/2017/07/01/miesten-maailmaan-treenin-kautta-vieraana-antti-holma/

Tilaa uutiskirje:
https://isomieli.fi/tilaa-uutiskirje/

Uutiskirjearkisto:
http://us15.campaign-archive1.com/home/?u=0a2484f6eb78eb31b3c23920e&id=717d77095f

Muut ”paikat”:
https://www.facebook.com/IsoMieli/
https://www.instagram.com/isomieli/
https://twitter.com/isomieli

Kuva ei liity tapaukseen – kyseessä on Barreto Helsingin salilla oleva solmussa oleva köysi

Nerokasta hybridivaikuttamista kahvilassa: #runousaamiainen

Ihan tavallinen kahvila muuttui salakavalasti tilaksi pysähtyä ja kuunnella runoutta. Runousaamiainen -nimellä kulkeva konsepti on toiminut jo reilun kuukauden, ja sen syntytarinasta voit lukea esim. tuolta alla olevasti linkistä.

En ole tähän mennessä päässyt yhdenkään runokirjan kanssa siihen tilaan, jossa olin esimerkiksi eilen kun joku runoilijoista sanoi jotain niin pysäyttävää, että unohdin hetkeksi kaikki ne lukemattomat to-do -listat, joita mielessäni pyöritän. Olen jonkin verran yrittänyt tutustua runoihin itsekseni mutta tuossa tilanteessa, jossa runoilija itse lausuu niitä ja ympäristö on kuitenkin se tavallinen kahvila aamuruuhkassa, on jotain erittäin maagista.

Jos et ole vielä käynyt runousaamiais -tilaisuudessa niin suosittelen kokeilemaan. Vaarana toki on että tunnelma jää päälle eikä mikrohetkenä nautittu kulttuuri teekään ihmisestä paremmin öljyttyä suorittavaa tehokonetta vaan todellisuutta loppupäivän uusiksi miettivän haaveilijan. Voihan olla että joku yksittäinen säe saa sysättyä niin syvälliseen itsetutkiskeluun että näkee oman roolinsa yhteiskunnassa ihan päinvastaisena kuin oli lapsena unelmoinut, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää lopareiden ottaminen ja muuttaminen toiseen maahan. Tai sitten tulee niin hyvälle tuulelle epämääräisesti, että se säteilee myös omaan ympäristöön ja aiheuttaa firman tulokseen positiivisia vaikutuksia pitkällä tähtäimellä, joita kukaan ei osaa selittää. Ei voi tietää ennen kuin kokeilee. Kokeile siis!

Lue #AESTHETIC:sta lisää:

https://www.aesthetichashtag.com/blogi/2017-3-2-/runousaamiainen

Mielenrauhaa jouluun ja uteliaisuutta uuteen vuoteen!

Pieni joulutauko ja -toivotus kaikille lukijoille tuossa alla. Kiitos tästä vuodesta, palataan ensi vuonna!