Lukeminen, yksinäisyys ja epäonnistuminen miehenä

Voiko mieheksi kelpaamisen yrittämisen lopettaa 43-vuotiaana vai onko yritettävä aina eläkeikään asti? Toivon että pyristelyn voisi lopettaa. Miksi? Selitän. Luen juuri erittäin kiinnostavaa kirjaa nimeltä Poikatutkimus (Vastapaino, 2018), ja poimin siitä tarkoitushakuisesti nyt muutaman näkökulman, joita käsittelen yksipuolisesti ja mahdollisesti vääristellen tai ainakin todella subjektiivisesti.

Kirjassa kerrotaan että lukemisen houkuttelevuus riippuu poikien kohdalla erittäin voimakkaasti siitä mitä pojan oma kaveriporukka sattuu arvostamaan. Mietin että syy, miksi itse olen päätynyt himolukijaksi johtuu paljolti siitä että minulla ei ole koskaan ollut ehkä sellaisia ”kaveriporukoita”, joita luulen kaikilla muilla olevan, vaan olen jotenkin kokenut olevani yksinäinen, jopa porukassa. Tai ehkä niinkin että porukoita tulee ja menee, esimerkiksi jonkun harrastustoiminnan kautta, mutta jään niistä kuitenkin lopulta sivuun tai pois, enkä ehkä löydä miesporukoista sellaista yhteyttä, joita kuvittelen muiden löytävän.

Eli lukeminen on lopulta tragedia! Kirjoista olen saanut lohtua ja turvaa ja ravintoa mielikuvitukselle, yksinäisinä sekä vähemmän yksinäisinä hetkinä. En siis ole ihan sellaista totaalista yksin olemista ehkä kokenut, enemmän kyse on siitä kokemuksesta että en ole täysin kokenut tulleeni nähdyksi tai jotain vastaavaa. Vähän hankala määritellä.

Voisi olla toisinkin, voihan olla sellaisia poika/miesporukoita jossain, joissa lukeminen on ”siistiä”, kuka tietää. Kirjan mukaan tyypillisimmin kuitenkin poikien areenoilla päteminen, joka siis on tärkeä tapa olla mukana porukoissa, liittyy urheilullisuuteen tai liikunnallisuuteen tai rohkeuteen.

Kirjan eräässä toisessa artikkelissa käsitellään poikien ja miesten ystävyyssuhteita, ja niihin liittyvää haavoittuvuuden näyttämistä. Porukoissa on hyvin harvinaista että epätietoisuutta, herkkyyttä, haavoittuvuutta tai epävarmuuttakaan voi näyttää. Ja jos niitä näytetään, se tehdään leikin tai ”läpän” kautta, sillä yksi miesmyytin konkreettinen ilmentymä on pätemisen lisäksi tietynlainen varmuus. Kahden kesken tai humalassa tällaisia ”heikkouksia” on mahdollisuus joskus tuoda esiin mutta ne vaativat vahvaa vastavuoroisuutta ja luottamusta, eikä tällaisten vahvojen suhteiden luominen ole mitenkään yksinkertaista, varsinkin jos on kasvanut kulttuuriin ja sisäistänyt erilaiset pätemisen, vahvuuden ja yksin pärjäämisen koodistot.

Tästä näkökulmasta katsottuna julistan siis oman miesprojektini epäonnistuneeksi, tai enintään 50% onnistuneeksi. Hitto, ei vaan onnistunut, vaikka yrittänyt olen kovasti. En päässyt kaveriporukoihin, armeija ei tehnyt minusta miestä, atleettisuus ja urheilullisuus kyllä onnistuivat ja kilpailin jopa kamppailulajeissa, mikä on siis kiistämättömän ja primitiivisen miehekästä, mutta ne eivät vieneet pois herkkyyttä, epävarmuutta ja ajoittain esiintyvää huijarisyndroomaa. Lisäksi luen paljon kirjoja, mikä on myös suuri synti, varsinkin jos lukee muitakin kuin tietokirjoja.

Tokihan on niin että miesroolin väsäily on jatkuva projekti, eikä varsinaisesti koskaan pääty, ja menestystsemppipuheen logiikalla voisi toki ajatella että vielähän tässä on 22v 65-vuoden ikään, jolloin voisi ainakin ajatella että miesesittämisen voisi lopettaa? No, en tiedä, täytän parin viikon päästä tosiaan 43v ja ei se nyt mikään kummoinen rajapyykki ole. Mutta on kutkuttava ajatus että voisikin elää 22v kestävän elämänvaiheen, siis jos säiyy hengissä, jossa voisi pitää taukoa esittämisestä! Voisikin arjessa myöntää että ”en tiedä tähän vastausta saati mitä pitäisi tehdä” tai kertoa jollekin toiselle jostain omasta epäonnistumisesta tai heikkoudesta.

Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Se että ei pääse edelleenkään niihin myyttisiin miesporukoihin? No, eipä ole onnistunut tähänkään asti. Voisiko heikkous olla este työelämässä? Ehkä sekin riippuu työyhteisöstä?

Tähän loppuun varmaan pitäisi kirjoittaa joku sellainen ironinen kommentti, joka ikäänkuin kehystäisi heikkouspuheet ”läpäksi”, jotta olisi vielä takaportti palata miesprojektiin. Toisaalta, ehkä tässä maailmassa onkin lopulta oleellista kaivertaa se omannäköinen tie jonnekin, ja osittain myös määritellä se ihmisyys, jollaista haluaa edustaa, vaikka ei kukaan tietenkään voi elää täysin irrallaan ympäröivästä kulttuurista ja sen vaikutuksista? Koen ristiriitaa siinä, että yhtäaikaa olen kiinnostunut sekä kovuudesta että pehmeydestä, mikä tulee vastaan esimerkiksi liikuntahommissa. Haluankin mennä eteenpäin näitä eri ihmisyyden puolia tutkiessa, luokiteltiin ne miten tahansa.


Tilaa Takakansi-podcast SpotifystäSoundcloudista, iTunesista,  Google Podcasts:sta tai Acastista tai RSS-linkin kautta.

Mainokset

Liikunta on ihan sama asia kuin lukeminen

Liikunta ja lukeminen ovat käytännössä sama asia, muutamin pienin vivahde-eroin. Keskityn tässä nyt yhtäläisyyksiin, ja ei-ammattimaiseen toimintaan, eli ei puhuta urheilusta vaan vapaaehtoisesta ja ylimääräisestä tekemisestä, tavallaan ylellisyydestä.

Liikkumisen ja lukemisen sisäisen kokemuksen, joka siis on mielestäni molemmissa tärkeintä, saa tehokkaasti pilattua holhoavalla valistamisella tai vaihtoehtoisesti ylimääräisellä suorittamisella, joka sekin usein liittyy ulkoiseen paineeseen. Tiedätte ”sinun pitää liikkua 30min tällä sykkeellä ja sitten tehdä 2 voimaharjoitusta ja yksi venyttely, jotta saat liikuntapiirakkasi täyteen kuten tässä suosituksessa lukee” -tyypisen hyvää tarkoittavan viestinnän. Tarkoitushan on tietysti hyvä mutta maku on pahvinen, ei yhtään sellainen eläimellinen kiihko, joka tulee parhaimmillaan kun tekee vaikka jotain intervallitreeniä hieman liian kovaa ja veren maku hieman läikähtää suussa.

Lukemistakin suositellaan, mutta siinä voisi ehkä ottaa oppia toisaalta noista liikuntasuosituksista, sillä idea on hyvä: monipuolisuus, ei yksipuolisuus. Voisi olla niin että jokaiselle suositellaan viikoittain tietokirjaa, kaunokirjaa, runoa, dekkaria, scifiä, kauhua, fantasiaa, YA:ta, jne. Ja pari hot take -kolumnia ja ehkä 250 someviestiä, ja sitten muutama klikkiotsikko. Tuosta saisi jo aika hyvän kattauksen.

Lukemisessa, kuten liikunnassakin voi erikoistua, vaikka se on vain hyönteisille. Voisi olla sellainen lukija, joka hakee vain keskipitkää matkaa eikä liian rankasti, eli sellainen sunnuntaijuoksija. Pelkkiä yli 500 sivun LUKUROMAANEJA. Tai sitten voisi olla painonnostaja, äärimmäisen raskasta rautaa täydellisellä tekniikalla, ja lukumielessä tämä voisi olla joko tiukkaa tiedeteoriaa maustettuna Tolstoilla ja Dostojevskillä. Ei mitään kevyttä hihittelyä mutta hyvinkin kohottavaa parhaimmillaan.

Tavikselle lähtisin kuitenkin suosittelemaan tavallaan kirjamaailman moniottelua, tai miten sen sanoisi, monipuolista kuntoilua höystettynä voimatreenillä. Ei siis mitään Crossfittia, koska siinä on kuitenkin sisäänrakennettuna voimakas kilpailuvietin hyödyntäminen, mikä toki sopii joillekin, sellaisile Goodreads-lukemien läyhyttäjille ja määrähaastetyypeille. No, ok, itselleni. Mutta jos lähdetään vähän rennommasta.

Ottaisin alkuun, jos lukeminen tuntuu vaikealta, jonkun todella minimalistisen rutiinitavoitteen, kuten liikuntaankin. Joku vaikka että joka päivä lukisi 10min, ei vähempää mutta saisi lukea enemmän jos siltä tuntuu. Samoin voisi kävellä joka päivä tuon ajan. Idea tuossa on että tekemisestä tulee tuttua, ja aloittamisen kynnys lasketaan äärimmäisen alas. Tavoite on että päätöstä aloittamisesta ei oikeastaan tarvitsisi tehdä.

Ennen kuin voi lukea 10min, täytyy kuitenkin olla lukemista. Tämä on tavallaan yksinkertaista mutta ei kuitenkaan ole. Ei kannata lukea mitä tahansa, vaan jotain sellaista, joka oikeasti on kivaa omasta mielestä. Siispä alussa joutuu panostamaan ”välinehankintoihin”, ihan kuin liikunnassakin. Olosuhteet pitää tuunata sellaisiksi, että jälleen päätös aloittamisesta ei ole oikeastaan päätös vaan liukuminen aloittamiseen kuin huomaamatta.

Siispä, pitää varmistaa että on olemassa kirjastokortti, ja kirjastoreitti on selvä. Kotiin pitää hankkia kirjoja helposti saataville, ja niitä kannattaa pitää mukana kaikkialla liikkuessa. Voi hyödyntää myös ekirjoja puhelimessa yms. Äänikirjojakin toki, vaikka itse ajattelen että äänikirjojen kuuntelu on ehkä vielä hieman eri asia kuin lukeminen, ja sinällään arvokasta mutta se vaatii erilaista treeniä. Ei mennä siihen. Siis, hyvää lukemista saataville joka paikkaan. Hyviä vinkkejä kannattaa kysyä tutuilta lukijoilta, ja jos oma tuttavapiiri koostuu lukukriittisistä ihmisistä niin internetistä onneksi löytyy. Liikunnassakin on tärkeää että hankkii jollain keinolla ympärilleen aihetta ymmärtäviä ja kannustavia íhmisiä.

Lukemisessa ja liikkumisessa sekä laatu että määrä ovat tärkeitä mutta kokemus on tärkein. Laatu voi tarkoittaa sellaista, mistä nauttii tai sellaista, joka haastaa venymään ajatuksellisesti tai fyysisesti uusiin asentoihin. Se voi olla myös hauskuutta ja rentouttavaa toimintaa, joka vie ajatukset ja kehon pois arjen armottomasta jyräämisestä. Määrä on siinä mielessä oleellinen että vain luettu sivu tai tehty treeni on hyvä, pelkkä aikomus ei vielä auta. Toteutus ja siitä nauttiminen, ja tämän toistaminen olisivat mielestäni ykkösprioriteetteja kun haetaan uutta rutiinia.

Erilaiset haasteet ja kuurit voivat toimia herätteenä joko suuntautua uudelleen tai katselmoida omia tapoja. Jos vaikkapa ottaakin lukuhetken aamuun, niin se pakottaa ehkä miettimään mistä se aamu nyt koostuu ja miksi. Tai jos sen vie iltaan niin sama juttu, uusi rutiini järkyttää vanhoja rutiineja ja hetken aikaa koko oma elämä näyttää vähemmän vääjäämättömältä ja enemmän uudelta. Lenkkeilyn tai voimatreenin tuomisessa arkeen voi olla samanlaisia kokemuksia, tosin vaikutus kestää vain hetken.

Jos taas on jo jollain tavalla rutiinissa kiinni mutta haluaa monipuolistaa, silloinkin vanhan rutiinin purkaminen osiin auttaa. Voi vaikka ottaa dekkarien rinnalle vähän chick litiä tai kauhua, tai miksei vaikka runokirjan. Mikään ei estä maustamasta lenkkeilyä kehonpainotreenillä samassa sessiossa. Voi olla että monipuolistaminen tuo ähkyn tuntua tai sitten se vain rikastaa, ja ehkä saa suuntautumaan kokonaan uudelleen.

Liikunnassa ja lukemisessa on molemmissa sellainen ulottuvuus, joka ei näy numeroissa, luetuissa sivuissa, saliselfieissä eikä goodreadsin arvosteluissa. Se liittyy omaan tilaan, joka parhaimmillaan syntyy kokemuksen äärellä, jos sinne onnistuu heittäytymään. Tarina tai ajatuskehikko voi viedä tilaan, jossa ei ole aikaa, ei arkea, ei muita ihmisiä, ja sama voi tapahtua kesken treenin, jossa kaikki keskittyminen on vain siinä miten hengitys kulkee ja miltä paino tuntuu käsissä. Ulkoisesti tilassa oleminen ei näy, eikä se välttämättä kestä ajallisesti kauan mutta sieltä palatessa olo on uudistunut ja kokemusta rikkaampi, vaikka ei olisikaan mitään tuliaisia tuotavaksi.

Sekin on harhaluulo että liikunta tapahtuisi pelkästään kropassa tai lukeminen päässä. Kokeile vaikka lukea (totuttelujakson jälkeen) lukea Tshernobylistä nousee rukous -kirjaa, ja väitä että ei tunnu yhtään palleassa tai opettele uusi tanssiliike ja väitä ettei pää aktivoituisi ollenkaan. Molemmissa on ehkäpä kyse sekä vanhojen mielihyvää toistavien kuvioiden toistamisesta ja toisaalta myös uuden tarkoituksellisesta hakemisesta, pienestä ponnistelusta, joka tuo itselle jotain sellaista, mikä olisi jäänyt saamatta ilman tuota pientä panostusta.

 

Lohkoketjut ja arvon internet – vieraana Mikko Eerola ja Juha Viitala

Mitä merkitystä lohkoketjuilla on ihmisille, yrityksille ja yhteiskunnalle? Onko jotain, jota asiasta olisi hyvä kenen tahansa tietää? Mitä tarkoittaa arvon internet? Kirja Lohkoketju – Tiekartta päättäjille avaa näitä kysymyksiä, ja sain kaksi kirjan kirjoittajaa vieraakseni. Kiitos Mikko Eerola ja Juha Viitala vierailusta!

Kuuntele jakso tästä, SoundCloudista, Spotifystä tai iTunesista:

https://www.lohkoketjukirja.fi/

 

JP Koskinen – kirjailija digimaailmassa(kin)

Keskustelimme kirjailija JP Koskisen kanssa mm. siitä millaista on olla digimaailmassa esillä omilla ehdoillaan, miten säilyttää oma linja vaikka vaatimuuksia tulee sieltä täältä. Kiitos JP vierailusta!

Kuuntele jakso tästä, SoundCloudista, Spotifystä tai iTunesista!

 

https://twitter.com/jpkoskinen
https://www.facebook.com/kirjailijajpkoskinen/
http://www.jpkoskinen.com/
https://jpkoskinen.wordpress.com/
https://www.youtube.com/user/jupe2212/videos
https://www.youtube.com/channel/UCBZR2kpcqHEsx3wOW0q61Gw/videos

41. Mitä iloa kirjallisuuden opiskelusta on? Vieraana kirjallisuuden tutkija Noora Vaakanainen

Vieraanani oli kirjallisuuden tutkija Noora Vaakanainen, jonka kanssa keskustelimme mm. siitä mitä kirjallisuuden opiskelu oikeastaan tarkoittaa ja toisaalta miten mullistavia kokemuksia lukeminen voi tarjota. Kirjallisuuden opiskelu voi antaa tämän päivän ihmiselle paljon välineitä tulkita tarinoita kirjoissa, internetissä, tv-sarjoissa ja mainoksissakin. Kaikkea kirjallisuutta voi ajatella mosaiikkina, jonka kattavampi hahmottaminen lisää lukunautintoa, kun saa kiinni erilaisista viittauksista. Kiitos Noora vierailusta!

Kuuntele jakso tästä, SoundCloudista, Spotifystä tai iTunesista!

Noora Vaakanainen
https://www.instagram.com/fictionalmindreader/

Kirjavinkkejä:

Mimesis: The Representation of Reality in Western Literature
https://www.goodreads.com/book/show/80795.Mimesis?ac=1&from_search=true

Alussa oli Sana. Raamattu ja kirjallisuus
https://www.goodreads.com/book/show/35232565-alussa-oli-sana-raamattu-ja-kirjallisuus?ac=1&from_search=true

Mitä jokaisen tulee tietää antiikista: Kreikka & Rooma
https://www.goodreads.com/book/show/20342288-mit-jokaisen-tulee-tiet-antiikista?from_search=true

Kirjallisuus ja feminismi
https://www.goodreads.com/book/show/2650768-kirjallisuus-ja-feminismi?ac=1&from_search=true

Ihmiskokeita
https://www.goodreads.com/book/show/30840755-ihmiskokeita?ac=1&from_search=true

Herra Darwinin puutarhuri
https://www.goodreads.com/book/show/7533009-herra-darwinin-puutarhuri?ac=1&from_search=true

Replika
https://www.goodreads.com/book/show/31950033-replika?ac=1&from_search=true

Mitä Minna Canth voi opettaa meille? Vieraana Elina Lappalainen #MC175

Minna Canthin syntymästä tulee tänä vuonna 175 vuotta. Moni asia on muuttunut mutta yllättävän moni asia toisaalta ei, ja takapakkiakin on ehkä joissain asioissa otettu.

Vieraakseni tuli Minna Canthin päivän erikoisjaksoon taloustoimittaja ja tietokirjailija Elina Lappalainen, joka on kirjoittanut äskettäin kirjan Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset, jossa tuodaan esille sitä miten itsestään voi löytää historiallisten esikuvien ominaisuuksia supervoimina.

Keskustelimme myös koulutuksesta, metoo:sta, eriarvoisuudesta ja mitä Minna tekisi -ajattelusta, eli niistä monista asioista, joissa Minna Canthin vaikutus tuntuu yhä tänä päivänä, ja siitä mitä hänen tekemisestään voi oppia. Iso kiitos Elina vierailusta!

Kuuntele jakso tästä, SoundCloudista, Spotifystä tai iTunesista.

Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset
https://www.tammi.fi/kirja/elina-lappalainen/ihmeellinen-minna-ja-suomalaiset-supernaiset/9789520404918

http://www.elinalappalainen.fi/

Herkkä, hellä, hehkuvainen: Minna Canth – Minna Maijala
https://www.goodreads.com/book/show/21513831-herkk-hell-hehkuvainen?ac=1&from_search=true

Rouva C. – Minna Rytisalo
https://www.goodreads.com/book/show/39905890-rouva-c?ac=1&from_search=true

40. Väärin lukeminen – vieraana Sari Venäläinen

Juhlajakso 40! Vieraanani oli Sari Venäläinen, ja teemanamme oli 12 erilaista tapaa lukea väärin, sekä millaista olisi oikea, ellei jopa täydellinen lukeminen. Kiitos Sari vierailusta!

Kuinka väärin itse luet?

Jakso kuunneltavissa tästä alta, SoundCloudista, iTunesista tai Spotifystä.

 

Sari Venäläinen:
https://twitter.com/sarrrrba
https://www.instagram.com/sarrrrba/
https://www.marmai.fi/blogit/markkinoijan-horoskooppi-2019-6758890

Kirjavinkki!

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
https://www.goodreads.com/book/show/23695850-kerro-minulle-jotain-hyv?ac=1&from_search=true