40. Väärin lukeminen – vieraana Sari Venäläinen

Juhlajakso 40! Vieraanani oli Sari Venäläinen, ja teemanamme oli 12 erilaista tapaa lukea väärin, sekä millaista olisi oikea, ellei jopa täydellinen lukeminen. Kiitos Sari vierailusta!

Kuinka väärin itse luet?

Jakso kuunneltavissa tästä alta, SoundCloudista, iTunesista tai Spotifystä.

 

Sari Venäläinen:
https://twitter.com/sarrrrba
https://www.instagram.com/sarrrrba/
https://www.marmai.fi/blogit/markkinoijan-horoskooppi-2019-6758890

Kirjavinkki!

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
https://www.goodreads.com/book/show/23695850-kerro-minulle-jotain-hyv?ac=1&from_search=true

Mainokset

Takakansi 39. Miten runoja luetaan ja kirjoitetaan? Vieraana Lyyra Virtanen

Vieraanani oli kirjailija Lyyra Virtanen. Keskustelimme mm. siitä miksi runojen lukeminen koetaan vaikeaksi, ja miten siitä voisi tehdä itselleen helpompaa. Itse sain keskustelusta uutta intoa ja näkökulmaa runojen lukemiseen, ja tiedän miten toimia kun seuraavaksi pääsen runohyllylle. Kiitos Lyyra vierailusta!

Lyyra Virtanen:
https://twitter.com/lyyravirtanen

Epätodellisuus -kirjan voi tilata tästä:
http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0302-8

Runoutta verkossa:
http://nokturno.fi/

Kuuntele jakso suoraan tästä, tai iTunesista, Spotifystä tai Soundcloudista:

 

 

Takakansi 38. Mikko Meriläinen – mitä ihmettä ovat pelilukutaito ja pelisivistys?

Vieraanani oli tutkija Mikko Meriläinen Tampereen yliopistosta. Keskustelimme mm. pelilukutaidosta, pelisivistyksestä ja kaikista niistä elämyksistä, joita pelit voivat tarjota. Luonnollisesti keskustelussa sivuttiin myös kirjoja ja lukemista, ja pelien yhteyttä niihin ja sarjakuviin ja leffoihin yms. Kiinnostavaa kulttuurin monipuolisuutta!

https://twitter.com/MVMerilainen

https://mikkomerilainen.com/

Kuuntele jakso tästä, tai Spotifyn, iTunesin tai Googlen podcast-valikoiman kautta.

 

37. Some, lukeminen ja kirjat – vieraana Mikko Toiviainen (Kalenterikarju) #takakansipodcast

Vieraanani oli multilahjakas lukuaktivisti, kirjailija ja keskustelija Mikko Toiviainen (myös tunnettu nimellä Kalenterikarju). Aiheenamme oli ”kaikki oleellinen kirjoista ja somesta sekä muut aiheet”.

Kuuntele jakso suosikkipalvelussasi alta tai tilaa suosikkisovellukseesi kuten Podcast Addictiin etsimällä Takakansi -nimellä. Jos tykkäät, jaa eteenpäin.

Spotify

iTunes

https://itunes.apple.com/ca/podcast/takakansi-podcast-kirjoista-ja-lukemisesta/id1337766621?mt=2#

Soundcloud

 

Seuraa Mikkoa Instassa ja Youtubessa:

https://instagram.com/kalenterikarju

https://www.youtube.com/c/kalenterikarju

Lukukaaos tulee, mitä lukisin? Valitse tästä mieleisesi lukuhaaste

8.2.2019 on #lukukaaos, ja tässä pari ideaa  jos iskee ”mitä lukisin” -paniikki. Eli erilaisia lukuhaasteita. Näitä voi toki halutessaan soveltaa muinakin ajankohtina.

Perinteiset numerohaasteet

Tyypilliset vuoden mittaiset lukuhaasteen perustuvat jonkinlaiseen kylmään ja tarkoituksettomaan numeroon. Esim. 100. Tai 150. Tai jopa 365. Ehkä 66. 30 toimii myös. Kaikki ihan hyviä sinänsä, vaikkeivat varsinaisesti herätäkään erityisiä tuntemuksia. Sopivat erinomaisesti neurootisille suorittajille, jotka eivät oikeasti osaa nauttia lukemisesta kuten Oikeat Lukijat. Itselläni on tänä vuonna menossa 66:n kirjan haaste.

Perinteiset genrehaasteet

Valitse joku genre, ja lue siitä joku määrä kirjoja, 1-365 (kukaan ei ole vielä sanonut lukevansa enempää kuin 365, siksi se väijyy ikäänkuin haamuna näissä listoissa). Esimerkkejä genreistä: vanha-adult, keski-ikä-adult, keski-iän-vielä-kieltävä-adult, adult-adult, young adult, kauhu, splatter-kauhu, psykologinen-kauhu, aidosti pelottava kauhu, pelottava kirja olematta kauhu, huono kauhu, pelottava self help. On näitä muitakin, kirjastossa osaavat auttaa. Hauska genrehaasteen variaatio on valita joku genre, jota syvästi inhoaa (kts. Vieraan kuplan haaste). Tai sitten valita vaikka 3 genreä ja ottaa jokaisesta yksi.

Maantieteelliset haasteet

Kirjallisuus on mielikuvamatkailua, ainakin jos lukee kirjoja, jotka kertovat muistakin paikoista kuin omasta kotikaupungista. Hauskan haasteen saa valitsemalla erilaisia alueita maailmasta, joissa tapahtuvaa kirjallisuutta lukee. Tai sitten voi lukea tietyissä paikoissa asuvien kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Suomessa suosittuja aluehaasteita ovat perinteisesti olleet: Suomi, Finland, USA, Pohjois-Amerikka, Yhdysvallat, Jenkit, joku Euroopan maa. Jos oikein villiksi ryhtyy, voi kokeilla näiden ulkopuoleltakin.

Aiheeseen perustuva hybridihaaste

Joskus voi olla että joku aihe kiinnostaa. Silloin sitä voi lähestyä kahden tai kolmen genren taktiikalla. Oletetaan että vaikkapa tekoäly alkaa kiinnostamaan. Silloin voisi ottaa yhden tietokirjan, yhden kaunokirjan ja yhden runokirjan, jotka liippaavat aihetta, ja saada näin kiinnostava kokonaiskuva.

Vieraan kuplan haaste

Yleensä omat mielipiteet ovat oikeita ja parhaita, mutta joskus voi olla virkistävää lukea mitä joku ihan päinvastaista mielipidettä tai arvomaailmaa edustava on kirjoittanut. Siinä pääsee ainakin sitten halveksumaan ja pilkkaamaan kirjoittajan vähäpätöisiä ajatuksia, ja tuntea näin itsensä yhä paremmaksi.

Kielletty hedelmä

Lue jotain sellaista, jonka lukemista et kehtaisi myöntää edes parhaalle ystävällesi.

Lisäbonus

Keksi oma haasteesi ja haasta muutkin mukaan lukukaaokseen!

 

 

Jos lukee liian hyviä kirjoja, ei uskalla sanoa enää mitään

Uskon siihen että itsensä ilmaisemista voi harjoitella läpi koko elämän mutta silti viime aikoina luetut kirjat ovat lyöneet vähän ilmoja pihalle.

Kirjat ovat tässä:

Ensinnäkin, Juhana Torkki kirjoittaa siitä miten tärkeää olisi olla hyvin selkeä ja harkitseva siinä mitä sanoo, jotta vastapuoli voisi ymmärtää edes jotain. Maisa Virtanen jatkaa sellaisilla runoilla että jää vain tyrmistynyt olo sekä itse runoista että kirjoittamisen taitavuudesta. Matt Walker perustelee vastaansanomattomasti miksi unelle kannattaa antaa suurin arvo elämäntavoista ja Heli Slunga pudottelee tällaisia julmia säkeitä:

”Auringon paha silmä katsoo meitä

kuin hyönteisiä polttolasin alla”

Mitä tällaisen rummutuksen jälkeen voisi enää sanoa. Näiden kirjojen ”läpikäyminen” on ihan turhaa sillä puhuvat paljon paremmin omasta puolestaan. Jokainen jätti jäljen.

Jos lukisi huonompia kirjoja, voisi jäädä jotain sanottavaakin? Ehkä ainakin se jäi että haluan ehdottomasti treenata lisää kirjoittamista ja puhumista. Onneksi on tulossa muutamia tosi kiinnostavia ja jännittäviä tilaisuuksia puhua julkisesti ihan lähiaikoina. Kirjoittamiseen liittyen voisin vihdoin tarttua aikanaan lahjaksi saamaani Luovan kirjoittajan työkirjaan.

Tässä vielä audiomuodossa näistä samoista kirjoista. Silti parempi vaan lukea ne itse kuin tyytyä toisen käden kokemukseen.

 

Kuva liittyy siihen tuskaan, mitä tunnen kun en kykene ilmaisemaan itseäni tarpeeksi selkeästi,

Tärkeän tekemisen lisääminen sometilien tuhoamisen sijaan #tuhoasometilisi

Mielestäni sometilien tuhoamisen sijaan energia kannattaa suunnata itselle tärkeään tekemiseen ja sen lisäämiseen, turhat asiat karsiutuvat itsekseen. Luin siis tämän 10 syytä tuhota sometilisi nyt (Jaron Lanier) ja olen osittain kirjan viestin kanssa eri mieltä.

Lanier kirjoittaa ehkä tahallaan kärjistäen ja yksinkertaistaen, ja mielestäni tyyli ei toimi koska aihe, josta hän puhuu on järjettömän monimutkainen. Voisi jopa sanoa että somen vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntiin menevät ”kompleksisuuden” laariin, ja voivat olla joka ”pirullinen ongelma”. Eli siis asioita, joissa eivät toimi yksinkertaistukset tai populistinen möykkä, vaan kokonaisuuden hahmottaminen.

Vaikka en pitänyt Lanierin kirjoitustyylistä, nostaa hän mielestäni kuitenkin esiin ihan hyviä pointteja, joista tärkein on somepalveluiden liiketoimintamallien aiheuttamat vaikutukset. Näistä simppelinä esimerkkinä se että saamme eteemme algoritmien suodattamaa sisältöä emmekä oikeastaan tiedä miten algoritmit toimivat. Hänen sanomansa uskottavuutta syö kuitenkin se että hän on töissä Microsoftilla, joka omistaa LinkedInin, ja sanoo kirjassaankin että ”LinkedInin käyttäjillä on parempaa tekemistä kuin muiden edessä rehvastelu”, mikä on älytön väite, sillä koko palvelu perustuu osittain työelämänäyttelemiselle, ja sen algoritmit ovat ihan yhtä potentiaalisesti haitallisia kuin muissakin palveluissa.

Ytimessä on kuitenkin kriittinen suhtautuminen somen vaikutusvaltaan sekä yhteiskunnissa että omassa elämässä. Lanierin ihmiskuva tuntuu kuitenkin olevan todella behavioristinen, eli hän ikäänkuin kuvittelee että jos ihminen käyttää somea, hänellä ei ole mitään muita kontakteja sivistykseen ja on 100% algoritmien tuoman materiaalin vietävissä. Voi olla että tällaisia ääritapauksia on mutta itse ainakin kallistun enemmän konstruktiivisen (olikohan oikea termi) ihmiskuvan puolelle, jossa uskotaan että ihminen rakentaa maailmankuvaansa jatkuvasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

En siis ole tuhomassa sometilejäni Lanierin kirjan takia mutta mietin kuitenkin että miten voisin muutta somekäyttäytymistäni rakentavampaan suuntaan. Tähän provosoi pari muutakin asiaa, kuten se että Suomessa on nyt menossa vaalikevät, ja somepropaganda eri puolueiden toimesta on jo nyt hyvinkin likaista ja vastuutonta. Twitterin aukaiseminen on välillä aika tuskastuttavaa ja raskasta. Kuuntelin myös Jason Friedin haastattelun Tim Ferrisin podcastissa, jossa kertoi omasta tavastaan käyttää mediaa, sekä sain hyvän vinkin eräältä yksityishenkilöltä kirjoittamisajan lisäämiseen.

Listaan näitä eri malleja tässä alla, ehkä niistä on iloa. Varoitan jo etukäteen että käytän niissä ”sinä” -muotoa, jota itse inhoan mutta ajattelen että tässä tapauksessa se voi olla selkeämpää.

Lanierin malli, jossa ei tuhota vielä sometilejä vaan tehdään kokeilu

  • sammuta/inaktivoi/passivoi kaikki sometilisi paitsi LinkedIn (jos tällainen passivointimahdollsuus siis on)
  • jos passivointimahdollisuutta ei ole, loggaudu ulos ja poista sovellukset puhelimestasi
  • kokeile 1kk, 3kk tai 6kk ajan elää ilman näitä palveluita
  • ota tilalle esim. jonkun laadukkaan lehden tilaus

Jason Friedin malli

  • katso uutiset vain kerran päivässä sinulle sopivalla hetkellä laadukkaista lähteistä, ei ole mitään syytä seurata jotain triviaalia asiaa ”hetki hetkeltä” ellei se ihan oikeasti kosketa sinua tai läheisiäsi
  • ohita kaikki ”kiihdytysmuotoillut” mediasisällöt tai keskustelut, älä jaa eteenpäin äläkä kommentoi (kiihdytysmuotoilu: polittiinen tai trollaava ”kierrepalloprovo”, mitätön kohu yms)
  • keskity oman materiaalin julkaisemiseen

Yksityishenkilön malli (sopii myös Cal Newportin Deep Work -ideaan)

  • pidä ajattelulle, kirjoittamiselle ja lukemiselle pyhitettyä aikaa esim. 22-12 päivittäin
  • 12-22 voi taas pyöriä somen kurimuksessa vaikka koko ajan

Omat lisävinkkini

  • säädä filttereitä: poista seurattavista tai hiljennä kaikki, joiden tuottama sisältö ottaa enemmän kuin antaa
  • mieti minkä asioiden tekeminen on mielekästä, ja yritä saada sellaista tekemistä enemmän arkeen, sitä kautta ylimääräinen karsiutuu automaattisesti pois

Vaikka Lanierin yksinkertaistava tyyli ärsyttikin, olen ihan tyytyväinen että kirja tuli luettua. Ehkä osa ärsytyksestä johtuu siitä että en ole ihan tyytyväinen siihen miten paljon käytän aikaa somepalveluissa suhteessa siihen miten niistä saan mitään irti, edes hupia? Voihan olla että olen niin koukussa että rajoittamiseen viittaaminenkin saa ärsyyntymään? En tiedä, olen tätä monesti miettinyt ja yleensä olen päätynyt jonkinlaiseen siivousoperaatioon, jossa tuunaan joko ajankäyttöäni tai seurattavia. En silti usko sellaiseen että poistaisin kaikki muut paitsi LinkedInin, vaan yritän enemmänkin lisätä kirjoittamista esim. kirjoittamalla kaikista lukemistani kirjoista, jolloin apaattinen selailuaika väkisinkin vähenee.

Kiitos Kustantamo S&S:lle kirjan arvostelukappaleesta!

Monimutkaisuuden hahmottamiseen tämä Kevan sivuilla oleva artikkeli antaa jotain välineitä, uskon että ns. kompleksisuusajattelu antaa eväitä myös somemössön vaikutusten hahmottamiseen:

https://www.keva.fi/uutiset-ja-artikkelit/harri-raisio-kaukana-yksinkertaisesta-rakas-watson–kompleksisessa-maailmassa-yllatykset-eivat-stressaa-niin-paljon/

Tässä Twitter-ketjussa muutamia nostoja kirjasta: