Lukeminen, yksinäisyys ja epäonnistuminen miehenä

Voiko mieheksi kelpaamisen yrittämisen lopettaa 43-vuotiaana vai onko yritettävä aina eläkeikään asti? Toivon että pyristelyn voisi lopettaa. Miksi? Selitän. Luen juuri erittäin kiinnostavaa kirjaa nimeltä Poikatutkimus (Vastapaino, 2018), ja poimin siitä tarkoitushakuisesti nyt muutaman näkökulman, joita käsittelen yksipuolisesti ja mahdollisesti vääristellen tai ainakin todella subjektiivisesti.

Kirjassa kerrotaan että lukemisen houkuttelevuus riippuu poikien kohdalla erittäin voimakkaasti siitä mitä pojan oma kaveriporukka sattuu arvostamaan. Mietin että syy, miksi itse olen päätynyt himolukijaksi johtuu paljolti siitä että minulla ei ole koskaan ollut ehkä sellaisia ”kaveriporukoita”, joita luulen kaikilla muilla olevan, vaan olen jotenkin kokenut olevani yksinäinen, jopa porukassa. Tai ehkä niinkin että porukoita tulee ja menee, esimerkiksi jonkun harrastustoiminnan kautta, mutta jään niistä kuitenkin lopulta sivuun tai pois, enkä ehkä löydä miesporukoista sellaista yhteyttä, joita kuvittelen muiden löytävän.

Eli lukeminen on lopulta tragedia! Kirjoista olen saanut lohtua ja turvaa ja ravintoa mielikuvitukselle, yksinäisinä sekä vähemmän yksinäisinä hetkinä. En siis ole ihan sellaista totaalista yksin olemista ehkä kokenut, enemmän kyse on siitä kokemuksesta että en ole täysin kokenut tulleeni nähdyksi tai jotain vastaavaa. Vähän hankala määritellä.

Voisi olla toisinkin, voihan olla sellaisia poika/miesporukoita jossain, joissa lukeminen on ”siistiä”, kuka tietää. Kirjan mukaan tyypillisimmin kuitenkin poikien areenoilla päteminen, joka siis on tärkeä tapa olla mukana porukoissa, liittyy urheilullisuuteen tai liikunnallisuuteen tai rohkeuteen.

Kirjan eräässä toisessa artikkelissa käsitellään poikien ja miesten ystävyyssuhteita, ja niihin liittyvää haavoittuvuuden näyttämistä. Porukoissa on hyvin harvinaista että epätietoisuutta, herkkyyttä, haavoittuvuutta tai epävarmuuttakaan voi näyttää. Ja jos niitä näytetään, se tehdään leikin tai ”läpän” kautta, sillä yksi miesmyytin konkreettinen ilmentymä on pätemisen lisäksi tietynlainen varmuus. Kahden kesken tai humalassa tällaisia ”heikkouksia” on mahdollisuus joskus tuoda esiin mutta ne vaativat vahvaa vastavuoroisuutta ja luottamusta, eikä tällaisten vahvojen suhteiden luominen ole mitenkään yksinkertaista, varsinkin jos on kasvanut kulttuuriin ja sisäistänyt erilaiset pätemisen, vahvuuden ja yksin pärjäämisen koodistot.

Tästä näkökulmasta katsottuna julistan siis oman miesprojektini epäonnistuneeksi, tai enintään 50% onnistuneeksi. Hitto, ei vaan onnistunut, vaikka yrittänyt olen kovasti. En päässyt kaveriporukoihin, armeija ei tehnyt minusta miestä, atleettisuus ja urheilullisuus kyllä onnistuivat ja kilpailin jopa kamppailulajeissa, mikä on siis kiistämättömän ja primitiivisen miehekästä, mutta ne eivät vieneet pois herkkyyttä, epävarmuutta ja ajoittain esiintyvää huijarisyndroomaa. Lisäksi luen paljon kirjoja, mikä on myös suuri synti, varsinkin jos lukee muitakin kuin tietokirjoja.

Tokihan on niin että miesroolin väsäily on jatkuva projekti, eikä varsinaisesti koskaan pääty, ja menestystsemppipuheen logiikalla voisi toki ajatella että vielähän tässä on 22v 65-vuoden ikään, jolloin voisi ainakin ajatella että miesesittämisen voisi lopettaa? No, en tiedä, täytän parin viikon päästä tosiaan 43v ja ei se nyt mikään kummoinen rajapyykki ole. Mutta on kutkuttava ajatus että voisikin elää 22v kestävän elämänvaiheen, siis jos säiyy hengissä, jossa voisi pitää taukoa esittämisestä! Voisikin arjessa myöntää että ”en tiedä tähän vastausta saati mitä pitäisi tehdä” tai kertoa jollekin toiselle jostain omasta epäonnistumisesta tai heikkoudesta.

Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Se että ei pääse edelleenkään niihin myyttisiin miesporukoihin? No, eipä ole onnistunut tähänkään asti. Voisiko heikkous olla este työelämässä? Ehkä sekin riippuu työyhteisöstä?

Tähän loppuun varmaan pitäisi kirjoittaa joku sellainen ironinen kommentti, joka ikäänkuin kehystäisi heikkouspuheet ”läpäksi”, jotta olisi vielä takaportti palata miesprojektiin. Toisaalta, ehkä tässä maailmassa onkin lopulta oleellista kaivertaa se omannäköinen tie jonnekin, ja osittain myös määritellä se ihmisyys, jollaista haluaa edustaa, vaikka ei kukaan tietenkään voi elää täysin irrallaan ympäröivästä kulttuurista ja sen vaikutuksista? Koen ristiriitaa siinä, että yhtäaikaa olen kiinnostunut sekä kovuudesta että pehmeydestä, mikä tulee vastaan esimerkiksi liikuntahommissa. Haluankin mennä eteenpäin näitä eri ihmisyyden puolia tutkiessa, luokiteltiin ne miten tahansa.


Tilaa Takakansi-podcast SpotifystäSoundcloudista, iTunesista,  Google Podcasts:sta tai Acastista tai RSS-linkin kautta.

8 kommenttia artikkeliin ”Lukeminen, yksinäisyys ja epäonnistuminen miehenä

  1. Ihana ja ajatuksia herättävä kirjoitus! Juuri tuollaiseksi haluaisin pikku poikani kasvattaa, siinä on hyvä miehen malli. Mukavaa tietää, ettei johtajansa vitseille joukolla nauravat miessimpanssilaumat, eiku sori, siis maskuliinisuutta tukevat miesporukat, ole pakollisia.

    Liked by 1 henkilö

  2. Ajatuksiaherättävä teksti! Olen nainen ja aina havitellut kokemusta, jossa olisin yksi miehistä, miesporukoissa. En ole kelvannut miesporukoihin, kun olen naisellinen nainen ja siksi tuomittu ulkopuolelle. Läheisimmät ystävät on kuitenkin olleet aina miehiä. Ja yksi läheisimmistä on alkanut ottaa minua mukaan omaan laajaan miesporukkaansa, hän on siinä joukossa itse se herkkä, paljon lukeva jne. Suosittelen harkitsemaan naisporukoita! Etsi sopiva naisporukka ja saatat huomata, että pääset mukaan ja voit loistaa omana itsenäsi 🙂

    Liked by 1 henkilö

  3. Ihana kirjoitus Marko! Arvostan! Koska samaistun tekstiisi niin voimakkaasti, joudun keksimään ”nimimerkin” josta minua ei tunnistettaisi.

    Liked by 1 henkilö

  4. Hei Marko, törmäsin blogiisi ja sinun teksteihisi ensimmäisen kerran juuri äsken. Luin blogit läpi ja lukemani herätti ajatuksia. Jotenkin minulle tuli mielikuva, että ajattelet aika paljon sitä mitä muut sinusta ja tekemisistäsi ajattelevat, korjaa jos olen väärässä. Olen juuri 60 v. täyttänyt ja siten ehkä oppinut sen, ettei muista kannata välittää. Pääasia, että se mitä teen ja miten elämäni elän on ennenkaikkea ja ainoastaan minun asiani, ei muiden. Toisaalta kuvittelen että olen aina ajatellut näin, ehkä sei ei pidä paikkaansa, muistini suojelee minua näiltä nyt niin vierailta ajatuksilta, mikäli niitä on joskus ilmennyt. Itseään voi muuttaa ja kehittää, järkevää se on silloin kun itse tuntee siihen tarvetta, ei silloin kun kuvittelee muiden sitä haluavan. Muutokseen johtaa aina tarve, joku motiivi, voihan se olla ulkopuolelta tuleva, mutta mikäli se tuntuu asialta jonka teen vain muiden vuoksi niin jätän tekemättä. Kaikki me varmaan teemme asioita ulkopuolisten standardien ja trendien mukaan, ehkä sinä vaan huomaat sen selkeämmin, kun taas minä kuvittelen tekeväni päätöksiä omista lähtökohdistani.
    .
    Kiitos blogeista, ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä.

    Liked by 1 henkilö

  5. Hei Jukka ja kiitos mietitystä kommentista! Tunnistan tuon, ja varmaan siihen on monta syytä, yksi toki se että nämä tekstit ja podcastit mitä teen ovat julkisia, ja siinä mielessä muille tehtyjä, vaikka ovatkin tehty mun näkökulmista ja lähtökohdista. En oikein koskaan ole saanut siitä kiinni että voisi päättää ettei välittäisi muiden mielipiteistä, koska kaikki elämä on linkitetty muihin ihmisiin. Yritän toimia niin etenevässä määrin että teen asioita omista arvoista käsin, samalla kun opin mitä ne ovat, mutta en pysty toimimaan täysin irrallaan muista. Ehkä myös tämä nettimaailma ohjaa välillä korostetusti ”palautteen” hakemiseen, ja siinäkin mulla on heikkouksia, mutta olen myös sitä mieltä että suuri osa nettipalautteesta ei ole oikeastaan kovin hyödyllistä. Hyvä keskustelu sen sijaan on kiinnostavaa, ja tällaiset kommentit kuten sinulla, jotka tosissaan laittavat miettimään. Tuo on viisaan kuuloinen filosofia että tekee muutoksia vain jos todellinen motiivi puhuttelee aidosti itseä, ja olen kyllä samaa mieltä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.