Liikunta on ihan sama asia kuin lukeminen

Liikunta ja lukeminen ovat käytännössä sama asia, muutamin pienin vivahde-eroin. Keskityn tässä nyt yhtäläisyyksiin, ja ei-ammattimaiseen toimintaan, eli ei puhuta urheilusta vaan vapaaehtoisesta ja ylimääräisestä tekemisestä, tavallaan ylellisyydestä.

Liikkumisen ja lukemisen sisäisen kokemuksen, joka siis on mielestäni molemmissa tärkeintä, saa tehokkaasti pilattua holhoavalla valistamisella tai vaihtoehtoisesti ylimääräisellä suorittamisella, joka sekin usein liittyy ulkoiseen paineeseen. Tiedätte ”sinun pitää liikkua 30min tällä sykkeellä ja sitten tehdä 2 voimaharjoitusta ja yksi venyttely, jotta saat liikuntapiirakkasi täyteen kuten tässä suosituksessa lukee” -tyypisen hyvää tarkoittavan viestinnän. Tarkoitushan on tietysti hyvä mutta maku on pahvinen, ei yhtään sellainen eläimellinen kiihko, joka tulee parhaimmillaan kun tekee vaikka jotain intervallitreeniä hieman liian kovaa ja veren maku hieman läikähtää suussa.

Lukemistakin suositellaan, mutta siinä voisi ehkä ottaa oppia toisaalta noista liikuntasuosituksista, sillä idea on hyvä: monipuolisuus, ei yksipuolisuus. Voisi olla niin että jokaiselle suositellaan viikoittain tietokirjaa, kaunokirjaa, runoa, dekkaria, scifiä, kauhua, fantasiaa, YA:ta, jne. Ja pari hot take -kolumnia ja ehkä 250 someviestiä, ja sitten muutama klikkiotsikko. Tuosta saisi jo aika hyvän kattauksen.

Lukemisessa, kuten liikunnassakin voi erikoistua, vaikka se on vain hyönteisille. Voisi olla sellainen lukija, joka hakee vain keskipitkää matkaa eikä liian rankasti, eli sellainen sunnuntaijuoksija. Pelkkiä yli 500 sivun LUKUROMAANEJA. Tai sitten voisi olla painonnostaja, äärimmäisen raskasta rautaa täydellisellä tekniikalla, ja lukumielessä tämä voisi olla joko tiukkaa tiedeteoriaa maustettuna Tolstoilla ja Dostojevskillä. Ei mitään kevyttä hihittelyä mutta hyvinkin kohottavaa parhaimmillaan.

Tavikselle lähtisin kuitenkin suosittelemaan tavallaan kirjamaailman moniottelua, tai miten sen sanoisi, monipuolista kuntoilua höystettynä voimatreenillä. Ei siis mitään Crossfittia, koska siinä on kuitenkin sisäänrakennettuna voimakas kilpailuvietin hyödyntäminen, mikä toki sopii joillekin, sellaisile Goodreads-lukemien läyhyttäjille ja määrähaastetyypeille. No, ok, itselleni. Mutta jos lähdetään vähän rennommasta.

Ottaisin alkuun, jos lukeminen tuntuu vaikealta, jonkun todella minimalistisen rutiinitavoitteen, kuten liikuntaankin. Joku vaikka että joka päivä lukisi 10min, ei vähempää mutta saisi lukea enemmän jos siltä tuntuu. Samoin voisi kävellä joka päivä tuon ajan. Idea tuossa on että tekemisestä tulee tuttua, ja aloittamisen kynnys lasketaan äärimmäisen alas. Tavoite on että päätöstä aloittamisesta ei oikeastaan tarvitsisi tehdä.

Ennen kuin voi lukea 10min, täytyy kuitenkin olla lukemista. Tämä on tavallaan yksinkertaista mutta ei kuitenkaan ole. Ei kannata lukea mitä tahansa, vaan jotain sellaista, joka oikeasti on kivaa omasta mielestä. Siispä alussa joutuu panostamaan ”välinehankintoihin”, ihan kuin liikunnassakin. Olosuhteet pitää tuunata sellaisiksi, että jälleen päätös aloittamisesta ei ole oikeastaan päätös vaan liukuminen aloittamiseen kuin huomaamatta.

Siispä, pitää varmistaa että on olemassa kirjastokortti, ja kirjastoreitti on selvä. Kotiin pitää hankkia kirjoja helposti saataville, ja niitä kannattaa pitää mukana kaikkialla liikkuessa. Voi hyödyntää myös ekirjoja puhelimessa yms. Äänikirjojakin toki, vaikka itse ajattelen että äänikirjojen kuuntelu on ehkä vielä hieman eri asia kuin lukeminen, ja sinällään arvokasta mutta se vaatii erilaista treeniä. Ei mennä siihen. Siis, hyvää lukemista saataville joka paikkaan. Hyviä vinkkejä kannattaa kysyä tutuilta lukijoilta, ja jos oma tuttavapiiri koostuu lukukriittisistä ihmisistä niin internetistä onneksi löytyy. Liikunnassakin on tärkeää että hankkii jollain keinolla ympärilleen aihetta ymmärtäviä ja kannustavia íhmisiä.

Lukemisessa ja liikkumisessa sekä laatu että määrä ovat tärkeitä mutta kokemus on tärkein. Laatu voi tarkoittaa sellaista, mistä nauttii tai sellaista, joka haastaa venymään ajatuksellisesti tai fyysisesti uusiin asentoihin. Se voi olla myös hauskuutta ja rentouttavaa toimintaa, joka vie ajatukset ja kehon pois arjen armottomasta jyräämisestä. Määrä on siinä mielessä oleellinen että vain luettu sivu tai tehty treeni on hyvä, pelkkä aikomus ei vielä auta. Toteutus ja siitä nauttiminen, ja tämän toistaminen olisivat mielestäni ykkösprioriteetteja kun haetaan uutta rutiinia.

Erilaiset haasteet ja kuurit voivat toimia herätteenä joko suuntautua uudelleen tai katselmoida omia tapoja. Jos vaikkapa ottaakin lukuhetken aamuun, niin se pakottaa ehkä miettimään mistä se aamu nyt koostuu ja miksi. Tai jos sen vie iltaan niin sama juttu, uusi rutiini järkyttää vanhoja rutiineja ja hetken aikaa koko oma elämä näyttää vähemmän vääjäämättömältä ja enemmän uudelta. Lenkkeilyn tai voimatreenin tuomisessa arkeen voi olla samanlaisia kokemuksia, tosin vaikutus kestää vain hetken.

Jos taas on jo jollain tavalla rutiinissa kiinni mutta haluaa monipuolistaa, silloinkin vanhan rutiinin purkaminen osiin auttaa. Voi vaikka ottaa dekkarien rinnalle vähän chick litiä tai kauhua, tai miksei vaikka runokirjan. Mikään ei estä maustamasta lenkkeilyä kehonpainotreenillä samassa sessiossa. Voi olla että monipuolistaminen tuo ähkyn tuntua tai sitten se vain rikastaa, ja ehkä saa suuntautumaan kokonaan uudelleen.

Liikunnassa ja lukemisessa on molemmissa sellainen ulottuvuus, joka ei näy numeroissa, luetuissa sivuissa, saliselfieissä eikä goodreadsin arvosteluissa. Se liittyy omaan tilaan, joka parhaimmillaan syntyy kokemuksen äärellä, jos sinne onnistuu heittäytymään. Tarina tai ajatuskehikko voi viedä tilaan, jossa ei ole aikaa, ei arkea, ei muita ihmisiä, ja sama voi tapahtua kesken treenin, jossa kaikki keskittyminen on vain siinä miten hengitys kulkee ja miltä paino tuntuu käsissä. Ulkoisesti tilassa oleminen ei näy, eikä se välttämättä kestä ajallisesti kauan mutta sieltä palatessa olo on uudistunut ja kokemusta rikkaampi, vaikka ei olisikaan mitään tuliaisia tuotavaksi.

Sekin on harhaluulo että liikunta tapahtuisi pelkästään kropassa tai lukeminen päässä. Kokeile vaikka lukea (totuttelujakson jälkeen) lukea Tshernobylistä nousee rukous -kirjaa, ja väitä että ei tunnu yhtään palleassa tai opettele uusi tanssiliike ja väitä ettei pää aktivoituisi ollenkaan. Molemmissa on ehkäpä kyse sekä vanhojen mielihyvää toistavien kuvioiden toistamisesta ja toisaalta myös uuden tarkoituksellisesta hakemisesta, pienestä ponnistelusta, joka tuo itselle jotain sellaista, mikä olisi jäänyt saamatta ilman tuota pientä panostusta.

 

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Liikunta on ihan sama asia kuin lukeminen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.