Antti auttoi

Antti Holma on idolini ja myös taitava tekijä. En tiedä osaako hän tehdä mitään huonosti, tai jääkö kaiken hänen tekemisensä jälkeen olo että tuota en ainakaan enää tee koska rima on niin korkealla että siihen ei tavallinen ihminen pääse. Ehkä Antti ei olekaan tavallinen ihminen, vaan jonkinlainen moderni Faust? Hän on tehnyt diilin itsensä vihtahousun kanssa, ja saanut jonkinlaisella näkyvyysdiilillä itselleen epäinhimillisiä taitoja.

Viittaan siis Auta Antti! -podcastiin ja nimenomaan Kuolema ja Elämä -jaksoihin. Niiden kuuntelu oli pitkästä aikaa sellainen ns. pysäyttävä kokemus, jollaisia joskus tulee mutta joita en koskaan osaa odottaa kepeästä formaatista. Tässä mentiin sellaisiin syvyyksiin, joihin moni varmaan yrittää vakavalla taiteella päästä mutta ei vaan piru vie pääse. Naurun ja hassuttelun läpi tuli vahva ja tietysti vanha sanoma: elämä on tässä ja sitä kannattaa elää kun se on vielä mahdollista. Kuulostaa kliseeltä ja niinhän se onkin, varmaan vanhin klisee mitä on, ehkä vanhempi kuin Live Laugh Love?

Live Laugh Love -tauluille ja tyynyille on helppo nauraa, ehkä siksi että ne usein linkittyvät kepeän värisiin sisustustrendeihin, sellaiseen eteerisen kepeään, lähes koskemattomaan maisemaan, jossa jokaisella esineellä on paikkansa. Tai se on ainakin mielikuvani niistä. En tiedä mitä sellaisilla kuvilla ja maisemilla haetaan, ehkä unelmaa jonkinlaisesta mielenrauhan hetkestä, jossa hetken kaikki on aidosti hyvin ja sitä osaa myös arvostaa? Elämä tuntuu usein olevan enemmän kompastumista rumpusettiin silloin kun pitäisi tehdä tärkeä soittonäyttö, tai että jos itsellä menee suht hyvin niin jossain ympärillä tai tärkeiden ihmisten parissa tulee katastrofeja toisen perään. Ehkä on vain kyynistä suojautumista nauraa Live Laugh Love -tyynyille, koska tajuaa miten harvinaisia tuollaiset hetket olisivat, jos niitä pääsisi kokemaan. On helpompi mennä piiloon ironian, sarkasmin ja/tai kyynisyyden taakse kuin kohdata elämä nyt.

Tästä kyynisyydestäkin Antin podcastissa puhuttiin, siis siinä, joka laittoi omallakin kohdalla kyseenalaistamaan oman kirjapodcastin tekemisen mielekkyyden, koska mitä ideaa on noin syvältä kouraisevien kuuntelukokemusten jälkeen tehdä mitään vähemmän hyvää, ja toisaalta taso on liian korkena. No, ehkä kuitenkin voisi ajatella niinkin että nimenomaan tekeminen on sitä elämistä, ja niin kauan kannattaa tehdä itseä innostavia asioita kun vielä voi, sillä kuten jakson esimerkeistä voi oppia, ei niitä tilaisuuksia tule loputtomiin ja joku jakso jää viimeiseksi, todennäköisesti vielä kesken.

Kiitos Antti avusta!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.