Jos lukee liian hyviä kirjoja, ei uskalla sanoa enää mitään

Uskon siihen että itsensä ilmaisemista voi harjoitella läpi koko elämän mutta silti viime aikoina luetut kirjat ovat lyöneet vähän ilmoja pihalle.

Kirjat ovat tässä:

Ensinnäkin, Juhana Torkki kirjoittaa siitä miten tärkeää olisi olla hyvin selkeä ja harkitseva siinä mitä sanoo, jotta vastapuoli voisi ymmärtää edes jotain. Maisa Virtanen jatkaa sellaisilla runoilla että jää vain tyrmistynyt olo sekä itse runoista että kirjoittamisen taitavuudesta. Matt Walker perustelee vastaansanomattomasti miksi unelle kannattaa antaa suurin arvo elämäntavoista ja Heli Slunga pudottelee tällaisia julmia säkeitä:

”Auringon paha silmä katsoo meitä

kuin hyönteisiä polttolasin alla”

Mitä tällaisen rummutuksen jälkeen voisi enää sanoa. Näiden kirjojen ”läpikäyminen” on ihan turhaa sillä puhuvat paljon paremmin omasta puolestaan. Jokainen jätti jäljen.

Jos lukisi huonompia kirjoja, voisi jäädä jotain sanottavaakin? Ehkä ainakin se jäi että haluan ehdottomasti treenata lisää kirjoittamista ja puhumista. Onneksi on tulossa muutamia tosi kiinnostavia ja jännittäviä tilaisuuksia puhua julkisesti ihan lähiaikoina. Kirjoittamiseen liittyen voisin vihdoin tarttua aikanaan lahjaksi saamaani Luovan kirjoittajan työkirjaan.

Tässä vielä audiomuodossa näistä samoista kirjoista. Silti parempi vaan lukea ne itse kuin tyytyä toisen käden kokemukseen.

 

Kuva liittyy siihen tuskaan, mitä tunnen kun en kykene ilmaisemaan itseäni tarpeeksi selkeästi,

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.