Vieraanani oli tutkija Mikko Meriläinen Tampereen yliopistosta. Keskustelimme mm. pelilukutaidosta, pelisivistyksestä ja kaikista niistä elämyksistä, joita pelit voivat tarjota. Luonnollisesti keskustelussa sivuttiin myös kirjoja ja lukemista, ja pelien yhteyttä niihin ja sarjakuviin ja leffoihin yms. Kiinnostavaa kulttuurin monipuolisuutta!
https://twitter.com/MVMerilainen
Kuuntele jakso tästä, tai Spotifyn, iTunesin tai Googlen podcast-valikoiman kautta.
Vieraanani oli multilahjakas lukuaktivisti, kirjailija ja keskustelija Mikko Toiviainen (myös tunnettu nimellä Kalenterikarju). Aiheenamme oli ”kaikki oleellinen kirjoista ja somesta sekä muut aiheet”.
Kuuntele jakso suosikkipalvelussasi alta tai tilaa suosikkisovellukseesi kuten Podcast Addictiin etsimällä Takakansi -nimellä. Jos tykkäät, jaa eteenpäin.
https://itunes.apple.com/ca/podcast/takakansi-podcast-kirjoista-ja-lukemisesta/id1337766621?mt=2#
Seuraa Mikkoa Instassa ja Youtubessa:
https://instagram.com/kalenterikarju
https://www.youtube.com/c/kalenterikarju
8.2.2019 on #lukukaaos, ja tässä pari ideaa jos iskee ”mitä lukisin” -paniikki. Eli erilaisia lukuhaasteita. Näitä voi toki halutessaan soveltaa muinakin ajankohtina.
Perinteiset numerohaasteet
Tyypilliset vuoden mittaiset lukuhaasteen perustuvat jonkinlaiseen kylmään ja tarkoituksettomaan numeroon. Esim. 100. Tai 150. Tai jopa 365. Ehkä 66. 30 toimii myös. Kaikki ihan hyviä sinänsä, vaikkeivat varsinaisesti herätäkään erityisiä tuntemuksia. Sopivat erinomaisesti neurootisille suorittajille, jotka eivät oikeasti osaa nauttia lukemisesta kuten Oikeat Lukijat. Itselläni on tänä vuonna menossa 66:n kirjan haaste.
Perinteiset genrehaasteet
Valitse joku genre, ja lue siitä joku määrä kirjoja, 1-365 (kukaan ei ole vielä sanonut lukevansa enempää kuin 365, siksi se väijyy ikäänkuin haamuna näissä listoissa). Esimerkkejä genreistä: vanha-adult, keski-ikä-adult, keski-iän-vielä-kieltävä-adult, adult-adult, young adult, kauhu, splatter-kauhu, psykologinen-kauhu, aidosti pelottava kauhu, pelottava kirja olematta kauhu, huono kauhu, pelottava self help. On näitä muitakin, kirjastossa osaavat auttaa. Hauska genrehaasteen variaatio on valita joku genre, jota syvästi inhoaa (kts. Vieraan kuplan haaste). Tai sitten valita vaikka 3 genreä ja ottaa jokaisesta yksi.
Maantieteelliset haasteet
Kirjallisuus on mielikuvamatkailua, ainakin jos lukee kirjoja, jotka kertovat muistakin paikoista kuin omasta kotikaupungista. Hauskan haasteen saa valitsemalla erilaisia alueita maailmasta, joissa tapahtuvaa kirjallisuutta lukee. Tai sitten voi lukea tietyissä paikoissa asuvien kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Suomessa suosittuja aluehaasteita ovat perinteisesti olleet: Suomi, Finland, USA, Pohjois-Amerikka, Yhdysvallat, Jenkit, joku Euroopan maa. Jos oikein villiksi ryhtyy, voi kokeilla näiden ulkopuoleltakin.
Aiheeseen perustuva hybridihaaste
Joskus voi olla että joku aihe kiinnostaa. Silloin sitä voi lähestyä kahden tai kolmen genren taktiikalla. Oletetaan että vaikkapa tekoäly alkaa kiinnostamaan. Silloin voisi ottaa yhden tietokirjan, yhden kaunokirjan ja yhden runokirjan, jotka liippaavat aihetta, ja saada näin kiinnostava kokonaiskuva.
Vieraan kuplan haaste
Yleensä omat mielipiteet ovat oikeita ja parhaita, mutta joskus voi olla virkistävää lukea mitä joku ihan päinvastaista mielipidettä tai arvomaailmaa edustava on kirjoittanut. Siinä pääsee ainakin sitten halveksumaan ja pilkkaamaan kirjoittajan vähäpätöisiä ajatuksia, ja tuntea näin itsensä yhä paremmaksi.
Kielletty hedelmä
Lue jotain sellaista, jonka lukemista et kehtaisi myöntää edes parhaalle ystävällesi.
Lisäbonus
Keksi oma haasteesi ja haasta muutkin mukaan lukukaaokseen!
Uskon siihen että itsensä ilmaisemista voi harjoitella läpi koko elämän mutta silti viime aikoina luetut kirjat ovat lyöneet vähän ilmoja pihalle.
Kirjat ovat tässä:
Ensinnäkin, Juhana Torkki kirjoittaa siitä miten tärkeää olisi olla hyvin selkeä ja harkitseva siinä mitä sanoo, jotta vastapuoli voisi ymmärtää edes jotain. Maisa Virtanen jatkaa sellaisilla runoilla että jää vain tyrmistynyt olo sekä itse runoista että kirjoittamisen taitavuudesta. Matt Walker perustelee vastaansanomattomasti miksi unelle kannattaa antaa suurin arvo elämäntavoista ja Heli Slunga pudottelee tällaisia julmia säkeitä:
”Auringon paha silmä katsoo meitä
kuin hyönteisiä polttolasin alla”
Mitä tällaisen rummutuksen jälkeen voisi enää sanoa. Näiden kirjojen ”läpikäyminen” on ihan turhaa sillä puhuvat paljon paremmin omasta puolestaan. Jokainen jätti jäljen.
Jos lukisi huonompia kirjoja, voisi jäädä jotain sanottavaakin? Ehkä ainakin se jäi että haluan ehdottomasti treenata lisää kirjoittamista ja puhumista. Onneksi on tulossa muutamia tosi kiinnostavia ja jännittäviä tilaisuuksia puhua julkisesti ihan lähiaikoina. Kirjoittamiseen liittyen voisin vihdoin tarttua aikanaan lahjaksi saamaani Luovan kirjoittajan työkirjaan.
Tässä vielä audiomuodossa näistä samoista kirjoista. Silti parempi vaan lukea ne itse kuin tyytyä toisen käden kokemukseen.
Kuva liittyy siihen tuskaan, mitä tunnen kun en kykene ilmaisemaan itseäni tarpeeksi selkeästi,
