Tärkeän tekemisen lisääminen sometilien tuhoamisen sijaan #tuhoasometilisi

Mielestäni sometilien tuhoamisen sijaan energia kannattaa suunnata itselle tärkeään tekemiseen ja sen lisäämiseen, turhat asiat karsiutuvat itsekseen. Luin siis tämän 10 syytä tuhota sometilisi nyt (Jaron Lanier) ja olen osittain kirjan viestin kanssa eri mieltä.

Lanier kirjoittaa ehkä tahallaan kärjistäen ja yksinkertaistaen, ja mielestäni tyyli ei toimi koska aihe, josta hän puhuu on järjettömän monimutkainen. Voisi jopa sanoa että somen vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntiin menevät ”kompleksisuuden” laariin, ja voivat olla joka ”pirullinen ongelma”. Eli siis asioita, joissa eivät toimi yksinkertaistukset tai populistinen möykkä, vaan kokonaisuuden hahmottaminen.

Vaikka en pitänyt Lanierin kirjoitustyylistä, nostaa hän mielestäni kuitenkin esiin ihan hyviä pointteja, joista tärkein on somepalveluiden liiketoimintamallien aiheuttamat vaikutukset. Näistä simppelinä esimerkkinä se että saamme eteemme algoritmien suodattamaa sisältöä emmekä oikeastaan tiedä miten algoritmit toimivat. Hänen sanomansa uskottavuutta syö kuitenkin se että hän on töissä Microsoftilla, joka omistaa LinkedInin, ja sanoo kirjassaankin että ”LinkedInin käyttäjillä on parempaa tekemistä kuin muiden edessä rehvastelu”, mikä on älytön väite, sillä koko palvelu perustuu osittain työelämänäyttelemiselle, ja sen algoritmit ovat ihan yhtä potentiaalisesti haitallisia kuin muissakin palveluissa.

Ytimessä on kuitenkin kriittinen suhtautuminen somen vaikutusvaltaan sekä yhteiskunnissa että omassa elämässä. Lanierin ihmiskuva tuntuu kuitenkin olevan todella behavioristinen, eli hän ikäänkuin kuvittelee että jos ihminen käyttää somea, hänellä ei ole mitään muita kontakteja sivistykseen ja on 100% algoritmien tuoman materiaalin vietävissä. Voi olla että tällaisia ääritapauksia on mutta itse ainakin kallistun enemmän konstruktiivisen (olikohan oikea termi) ihmiskuvan puolelle, jossa uskotaan että ihminen rakentaa maailmankuvaansa jatkuvasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

En siis ole tuhomassa sometilejäni Lanierin kirjan takia mutta mietin kuitenkin että miten voisin muutta somekäyttäytymistäni rakentavampaan suuntaan. Tähän provosoi pari muutakin asiaa, kuten se että Suomessa on nyt menossa vaalikevät, ja somepropaganda eri puolueiden toimesta on jo nyt hyvinkin likaista ja vastuutonta. Twitterin aukaiseminen on välillä aika tuskastuttavaa ja raskasta. Kuuntelin myös Jason Friedin haastattelun Tim Ferrisin podcastissa, jossa kertoi omasta tavastaan käyttää mediaa, sekä sain hyvän vinkin eräältä yksityishenkilöltä kirjoittamisajan lisäämiseen.

Listaan näitä eri malleja tässä alla, ehkä niistä on iloa. Varoitan jo etukäteen että käytän niissä ”sinä” -muotoa, jota itse inhoan mutta ajattelen että tässä tapauksessa se voi olla selkeämpää.

Lanierin malli, jossa ei tuhota vielä sometilejä vaan tehdään kokeilu

  • sammuta/inaktivoi/passivoi kaikki sometilisi paitsi LinkedIn (jos tällainen passivointimahdollsuus siis on)
  • jos passivointimahdollisuutta ei ole, loggaudu ulos ja poista sovellukset puhelimestasi
  • kokeile 1kk, 3kk tai 6kk ajan elää ilman näitä palveluita
  • ota tilalle esim. jonkun laadukkaan lehden tilaus

Jason Friedin malli

  • katso uutiset vain kerran päivässä sinulle sopivalla hetkellä laadukkaista lähteistä, ei ole mitään syytä seurata jotain triviaalia asiaa ”hetki hetkeltä” ellei se ihan oikeasti kosketa sinua tai läheisiäsi
  • ohita kaikki ”kiihdytysmuotoillut” mediasisällöt tai keskustelut, älä jaa eteenpäin äläkä kommentoi (kiihdytysmuotoilu: polittiinen tai trollaava ”kierrepalloprovo”, mitätön kohu yms)
  • keskity oman materiaalin julkaisemiseen

Yksityishenkilön malli (sopii myös Cal Newportin Deep Work -ideaan)

  • pidä ajattelulle, kirjoittamiselle ja lukemiselle pyhitettyä aikaa esim. 22-12 päivittäin
  • 12-22 voi taas pyöriä somen kurimuksessa vaikka koko ajan

Omat lisävinkkini

  • säädä filttereitä: poista seurattavista tai hiljennä kaikki, joiden tuottama sisältö ottaa enemmän kuin antaa
  • mieti minkä asioiden tekeminen on mielekästä, ja yritä saada sellaista tekemistä enemmän arkeen, sitä kautta ylimääräinen karsiutuu automaattisesti pois

Vaikka Lanierin yksinkertaistava tyyli ärsyttikin, olen ihan tyytyväinen että kirja tuli luettua. Ehkä osa ärsytyksestä johtuu siitä että en ole ihan tyytyväinen siihen miten paljon käytän aikaa somepalveluissa suhteessa siihen miten niistä saan mitään irti, edes hupia? Voihan olla että olen niin koukussa että rajoittamiseen viittaaminenkin saa ärsyyntymään? En tiedä, olen tätä monesti miettinyt ja yleensä olen päätynyt jonkinlaiseen siivousoperaatioon, jossa tuunaan joko ajankäyttöäni tai seurattavia. En silti usko sellaiseen että poistaisin kaikki muut paitsi LinkedInin, vaan yritän enemmänkin lisätä kirjoittamista esim. kirjoittamalla kaikista lukemistani kirjoista, jolloin apaattinen selailuaika väkisinkin vähenee.

Kiitos Kustantamo S&S:lle kirjan arvostelukappaleesta!

Monimutkaisuuden hahmottamiseen tämä Kevan sivuilla oleva artikkeli antaa jotain välineitä, uskon että ns. kompleksisuusajattelu antaa eväitä myös somemössön vaikutusten hahmottamiseen:

https://www.keva.fi/uutiset-ja-artikkelit/harri-raisio-kaukana-yksinkertaisesta-rakas-watson–kompleksisessa-maailmassa-yllatykset-eivat-stressaa-niin-paljon/

Tässä Twitter-ketjussa muutamia nostoja kirjasta:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.