Asetan lukutavoitteita halveksuakseni juuri sinun elämäntapaasi

Aina, siis ihan joka kerta, kun sanon omista tavoitteistani jotain ääneen niin tällainen kommentti tulee: ”mä en ainakaan tee noin, vaan mä teen näin koska se on jotenkin parempi tapa vaikken osaa oikeastaan sanoa miksi.”

Hassua tuossa on se että en varsinaisesti välttämättä ole kysynyt mitään tai varsinkaan pyytänyt kertomaan omia. Tämä on toistunut vuosia, niin liikuntaan, työhön kuin lukemiseen liittyvissä tavoitteissa. Alan uskoa pariin eri asiaan: 1. meissä on joku vaistomainen ja todella tehokas vertailumekanismi 2. tavoitteellisuus on pohjimmiltaan luonnotonta

Olen toki itsekin samanlainen, reagoin hyvin voimakkaasti elämänohje -tyyppisiin viesteihin ja kommentteihin. Jos esim. joku kirjoittaa laajalle yleisölle ”sinä” -muodossa vinkkejä, ohjeita tai käskyjä, ajattelen samantien ”kuka oikein luulet olevasi ja miksi yrität neuvoa minua tietämättä tilanteestani ja elämästäni mitään?”. Vaikka, tiedän toki että sinä-muoto on jonkinlainen tekstin tehokeino, että lukija kokisi tekstin ”henkilökohtaisempana”. Minua se silti ärsyttää suunnattomasti, melkein yhtä paljon kuin sinä-passiivin käyttö.

Ehkä se, että sanoo tavoitteensa ääneen, kuulostaa joidenkin korvaan siltä että sanoisi ”sinunkin pitäisi tehdä näin” tai ”katso miten paljon parempi olen kun tavoittelen tällaista”. Tokihan sellaiseen viestiin reagoinnin ymmärrän, hermot menisi jos joku tulisi tuolla tavalla provosoimaan.

Pidän kuitenkin tavoitteiden ääneen sanomista hyvänä asiana. Lähtökohtaisesti tykkään aina jos joku kertoo mihin on pyrkimässä. Miksi? Koska tiedän että tavoitteellinen toiminta vaatii aina ponnistelua ja sen miettimistä mikä on itselle tärkeää. Tiedän että ääneen sanominen voi olla pelottavaa ja sitä on edeltänyt monenlainen pohdinta omasta tilanteesta maailmassa. Paitsi ehkä jos on ottanut vain jonkun ulkoa annetun tavoitteen ”omakseen”, silloin ennuste ei tietenkään ole kovin hyvä koska miksi sellaiseen sitoutuisi?

Uskon myös että tavoitteellisuus on tavallaan luonnotonta juuri vaatimansa ponnistelun takia. Ihminen on ehkä, tai ainakin itse olen, laiska ja mukavuudenhaluihin, kuplautuva ja urautuva, siis ”luonnostaan”. Yritän minimoida vaivan ja ”säästää energiaa”. Kuitenkin kokemus on näyttänyt että ponnistelun ja tavoitteden saavuttamisen jälkeen elämänlaatu on parantunut ja olen kokenut hyviä kokemuksia, ehkä niin että ilman pyrkimystä asiat olisivat menneet sivu suun. Kuka tietää, voihan olla että ponnistelu turhaa, ja onhan se toki isossa mittakaavassa, sillä kaikkihan tiedämme mikä tässä kaikessa on lopputulos henkilökohtaisesti.

Ehkä se, että tavoitteellisuus on vaativaa, herättää vertailureaktiota ja on osittain ainakin luonnotonta, vaikuttaa siihen että aiheesta on kirjoitettu hyllykilometreittäin kirjoja. Osa näistä menee self-help-hyllyyn, osa strategiahyllyyn, osa bisneskirjahyllyyn ja osa hyvinvointihyllyyn. Luin itse näihin kuuluvia kirjoja ison kasan taas viime vuonna, linkki listaan tuolla alempana.

Jos haluaa vetää mutkia suoriksi niin kaikissa on yhtenäinen perusviesti: jos haluaa parannusta tai muutosta nykyiseen tilanteeseen, on tärkeää tiedostaa mikä tilanne ”ihan oikeasti” on nyt, mitä tapahtuu jos jatkaa nykyisellä tavalla, ja onko se jotain sellaista mitä kohti haluaa mennä. Jos ei niin silloin pitää tehdä muutoksia ja asettaa tavoitteita ja seurata niiden toteutumista ainakin kunnes uudesta tekemisestä on tullut automaattinen rutiini. Toki kaikessa ytimessä on että se muutos on itselle oikeasti tärkeä eikä tule ulkoapäin saneltuna.

Tuo on sinänsä tosi yksinkertaista muttei ollenkaan helppoa arjessa. Oikeassa elämässä ”tuli taas kaikenlaista” ja moni hieno tavoite hautautuu arjen katujyrän alle. Siksi kai noita erilaisia ajatuskehikkoja on kehitelty, että voisi testata mikä itselle toimii, vai toimiiko mikään.

Yksi toistuva vinkki noissa myös on: kannattaa kertoa jollekin muullekin omista tavoitteista, koska se asettaa itselle paineita myös ponnistella. Se on uskoakseni myös syy, miksi niin moni kertoo tavoitteistaan ääneen, ja jakaa niitä somessa. Eli itsen psyykkausta ja toisaalta ehkä tuen hakemista.

Tuolla lista viime vuonna lukemistani ei-fiktio -kirjoista, joista osa menee tavoitteellisuus-laariin.

https://www.goodreads.com/review/list/29053323-marko-suomi?shelf=non-fiction-2018

Kuva ei liity täysin tapaukseen, paitsi että Patterns of Strategy käsittelee tavoitteellisuutta kiinnostavasti systeemiajattelumaisen kehikon kautta, jossa otetaan huomioon se että muitakin asioita tapahtuu ajan myötä kuin ne omat hienot suunnitelmat, ja se johtaa siihen että kaikki ei mene kuten oli suunnitellut.

 

 

 

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Asetan lukutavoitteita halveksuakseni juuri sinun elämäntapaasi

  1. Hyviä pointteja!

    Itsekin huomaa välillä tuollaisen vastareaktion pulpahtavan pintaan tyylillä että en minä ainakaan ja kannattaako nyt tuollaista, mutta silti yritän jakaa omia tavoitteitani tai ainakin sanoa ne ääneen. Itselleni se konkretisoi asiaa ja tekemällä siitä julkisen saan myös sitä suorituspainetta.

    Kiinnitänpä asiaan jatkossa enemmän huomiota, että ei tule sanottua toiselle höpsösti!

    Tykkää

    1. Mullekin kyllä tulee usein vaistomainen vastareaktio, esim viimeksi kun joku jakoi triathlon-tavoitteita tai kuunneltujen äänikirjojen määriä 😀 Ehkä jos itselle tuntuu vieraalta tai tosi vaikealta niin se ilmestyy?

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.