Sofi Oksanen laittoi kyseenalaistamaan koko kirjoittamiseni

Kirjoittaminen on turhaa jos ainoa motivaatio tehdä se on jokun asian julkaisu.

Sofi Oksanen piti vaikuttavan ja hienolla tavalla tylyn esityksen tänään (7.9.2017) Imagen kirjoittajakoulussa. Hän kertoi kaikenlaisia asioita mm. sen että kirjoittamiseen ei sinänsä ole mitään kummoisia ”uusia” maagisia ohjeita, pitää vain lukea paljon ja kirjoittaa paljon, siis JOS haluaa hyväksi.

Se, mikä itseeni kolahti hänen puheenvuorossaan eniten oli se kova haastaminen siitä että MIKSI yleensä haluaa kirjoittaa. Hänen mielestään esimerkiksi se että ”haluan julkaista kirjan koska unelmani on aina ollut julkaista kirja” on riittämätön syy, koska se ei tuota välttämättä hyvää kirjoittamista eikä se pelkästään että kirja julkaistaan tee yhtään mitään. Sofi arvosti nimenomaan laadukasta kirjoittamista ja se tuli esille kaikesta hänen sanomastaan.

Saan aiheesta kiinni hyvin urheiluvertauksen kautta. Jos haluaa olla jossain lajissa hyvä, ei riitä vain että menee suoraan parin treenin jälkeen yksiin kisoihin, jota voisi verrata vaikka kirjan kirjoittamiseen. Toki ei kukaan tuosta vaan pääse kirjaa julkaisemaan, sitä varten on erilaisia portinvartijoita ja ihan hyvä niin.

Lähdin kuitenkin pohtimaan tuota kirjoittamisasiaa enemmänkin. Minulla on ollut juuri sellainen epämääräinen ja kliseinen haave kirjan kirjoittamisesta mutta en ole saanut lihaa (tai seitania) sen haaveen ympärille vaan se on ollut joku sellainen fantasia siitä että olen jotenkin ”saavuttanut” jotain sitten kun se kirja tulisi painosta ja olisi hyllyssä. Ehkä olisin suosittu ja pidetty ihminen, jonka mielipiteitä kyseltäisiin ja eläisin jotain mystistä ”kirjailijan elämää”. Kun sitä vähänkin miettii niin typerältä kuulostaa.

Mutta mikä olisi se syy miksi haluaisin kirjoittaa? Minkä tarinan haluaisin kertoa? En tiedä. Tietokirjojen tekeminen ei sinänsä kiinnosta, jos jotain niin fiktiota. Mutta mitä? Ei aavistustakaan. Se ei ole vielä ihan hirveän hyvä lähtökohta kirjan kirjoittamiselle. Että hei ostakaa tää mun kirja, jonka kirjoitin siksi että saisin sen julkaistua että joku lukisi sen ja veisi kotiin hyllyyn, jotta minusta jäisi maailmaan joku ohut jälki sen jälkeen kun olen kuollut.

Kuulostaa vähän samalta kuin bisnesbloggaus vain siksi että saisi saitille SEO-näkyvyyttä. Onttoa, opportunistista ja laskelmoivaa. Kaikkia niitä asioita, joita en haluaisi kirjoittamalla tai millään muullakaan toiminnalla edistää.

Olen kirjoittanut paljon, jossain vaiheessa laskin että lähemmäksi 3000 tekstiä mutta kaikki blogeihin. Pari juttua on päätynyt vierasteksteiksi toisten kirjoihin mutta omaa painettua tuotantoa ei ole. Mietin että miksi olen kirjoittanut noin paljon? Kaikki se aika, ja teksti on vain internetissä. Mitä iloa siitä oli?

No, paljonkin. Kun kirjoitin treenijutuista, pääsin ilmaisemaan jotain sellaista fyysisyydestä, jota en ollut muilta lukenut ja pääsin jakamaan siihen liittyviä asioita ja se johti sitten moneen erilaiseen yllättäväänkin juttuun. Aika lailla kaikki tekstini ovat olleet jonkinlaisia ”pohdintoja” eri asioista, ja ne palvelevat ehkä pääosin jotain omia ajatusprosesseja. Ok, toki seassa on jotain sellaista, jota joku muukin voi soveltaa.

Joidenkin internet-tekstien kanssa on käynyt niin onnekkaasti, että joku oma henkilökohtaisena pohdintana lähtenyt juttu on resonoinut toisessa ihmisessä, ja sitten on päässyt keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan, eli silloin teksti on palvellut jonkinlaista tarkoitusta.

On sitäkin käynyt että joku on tullut vuosia myöhemmin kertomaan että lukemansa teksti on saanut kokeilemaan uutta lajia tai innostumaan jostain siten että opettelee lisää. Nämä ovat todella palkitsevia tilanteita, jotka ruokkivat tekemistä ja ainahan sitä salaa toivoo jotain sellaista tapahtuvan. Yleensä jos sitä väkisin yrittää niin ei tapahdu mitään ja sitten kun antaa mennä ja jakaa jotain puolivahingossa aidosti itsestään niin tapahtuu.

Kirjoittaminen on minulle ehkä yksi tapa jollain tavalla olla olemassa ja ajatella, hyvin erilaista kuin peruskeskustelu ja joskus jopa ihan itsessään antoisaa. Helposti käy kuitenkin niin että se mitä sinne ruudulle tai paperille saa ei kuvasta niitä oikeita tunteita tai ajatuksia vaan jää pinnalliseksi lässytykseksi. Uskon että siihen vaikuttaa osin se että sitä kuitenkin aina hieman jarruttelee kun tietää että juttu on julkista, vaikka lukijoita ei olekaan miljoonia.

Sofi puhui tästäkin aiheesta, tosin ihan eri sanoilla ja lauseilla mutta tavallaan siitä miten voi olla erilaisia esteitä siihen miksi teksti ei irtoa tai että se ei kerro mitään. Ja ne esteen kannattaa selvittää itsensä kanssa kunnolla, jotta tietää mistä on kyse. Demoneista ei välttämättä tarvitse hankkiutua kokonaan eroon mutta niiden tunteminen helpottaa. Eikä kuulemma kannata dokailla samalla kun kirjoittaa, se ei tuota parempaa tekstiä.

Ajattelen jälleen että pitäisi kirjoittaa enemmän ja erilaisia juttuja mutta ehkä tuon Sofin puheenvuoron jälkeen voin luopua siitä kirjapakkomielteestä ja lähteä pohtimaan mitä tarinoita oikeastaan edes haluan rakennella ja jakaa. Onko jossain syvällä jotain sellaista, jota uskallan katsoa ja yrittää saada sitä näkyväksi tekstillä? Mikä asia olisi pakko kertoa? Sofi painotti sitä että kirjoittamisen on tärkeää olla itselle tärkeää, jotta se voisi koskaan olla aidosti jotenkin edes palkitsevaa ja toisaalta että se voisi myös antaa toisille jotain.

Hyvin paljon siis samaa kuin tuossa businessbloggaus-tapauksessa. Jos kirjoittelee vain hakukoneiden takia, se ei palkitse itseä tai ketään muutakaan. Mutta kun joskus löytyy joku sellainen aihe, joka on vain kerrottava niin sen tuntee ja se vie mukanaan.

Tällaista kaikkea tuli mieleen Sofi Oksasen puheenvuorosta tänään. On muitakin ajatuksia mutta ehkä niistä joskus toiste pienen pureskelun jälkeen.

Tilaa uutiskirje

Facebook
Instagram
Twitter

 

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Sofi Oksanen laittoi kyseenalaistamaan koko kirjoittamiseni

  1. Olen kirjoittanut viisi tietokirjaa, ja myös pohtinut motiivejani niiden suhteen. Tuolla on ensinnäkin syy, miksi olen päätynyt aiheisiini:

    http://ihmisluonto.blogspot.fi/2016/04/tiede-tunnustuksettomuus-ja.html?m=1

    mutta itse kirjoittamisen suurin syy (turhamaisuuden lisäksi luultavasti) lienee siinä, että juuri sillä hetkellä olisin itse halunnut lukea ne kirjoittamani kirjat. Saattaisi olla mielekkäämpää motivoitua enemmän kansanvalistuksesta, mutta en ole kansa, enkä tiedä, miten sitä parhaiten valistetaan…

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos, käyn lukemassa! Kyllä mäkin tunnistan ton että turhamaisuus tai tietynlainen nähdyksi tuleminen on yksi syy tehdä tätä kaikkea, koska muutenhan kirjoittelisin vain pöytälaatikkoon.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s