Iho, keho ja mieli – fyysisyysteeman välitiivistys ja kiitos

Tällä postauksella haluan kiittää ensimmäisiä kanssani yhteisiä juttuja tekemään lähteneitä ihmisiä. Olette rohkeita, ennakkoluulottomia ja muutenkin hienoja ihmisiä! ISO KIITOS!

Idea oli siis viime syksynä lähteä tutkimaan fyysisyyttä ja sen suhdetta taiteeseen ja muuhunkin olemiseen. Teimme vieraiden kanssa mm. podcastia, ilma-akrobatiaa, tatuointia ja meditaatiota.

Alla kuvia ja linkkejä juttuihin. Tutustu ja ihmettele!

11.10.2016: Iso Mieli podcast #2 – nojatuolifilosofit pohtivat fyysisyyttä – vieraana Maria Oiva

”Teimme esitystaiteilija, ohjaaja ja nojatuolifilosofi Maria Oivan kanssa Suvilahdessa podcastin aiheesta fyysisyys. Miksi näyttää siltä että tämän päivän stereotyyppinen menestyjä on aina kovakuntoinen? Mihin kehoa yleensä tarvitaan? Onko ruumis kuten loistoauto vai työväline? ”

https://isomieli.fi/2016/10/11/iso-mieli-podcast-2-fyysisyys-vieraana-maria-oiva/

17.10.2016: Fyysisyys, esiintyminen, sirkuskulttuuri ja kipu ilma-akrobaatin silmin

”Sain kunnian haastatella ilma-akrobaatti Salla Hakanpäätä liittyen fyysisyyteen, köysiakrobatiaan, taiteilijan työhön ja sirkuskulttuuriin. Pääsin myös käymään Cirko-keskuksessa olleessa residenssissä seuraamaan treenejä ja kokeilemaan itsekin köyttä.”

https://isomieli.fi/2016/10/17/fyysisyys-esiintyminen-sirkuskulttuuri-ja-kipu-ilma-akrobaatin-silmin/

 

Köyden äärellä

1.11.2016: Millaista on tatuoida tarinoita iholle? – haastattelussa Keke Lindfors

”Haastattelin Hidden Bones Tattoon Keke Lindforsia tatuointien tekemisestä sekä sähköpostilla että livevideolla.” Osa haastattelusta toteutettiin livevideona samalla kun Keke teki työtään haastattelijan iholle.

https://isomieli.fi/2016/11/01/millaista-on-tatuoida-tarinoita-iholle-haastattelussa-keke-lindfors/

 

 

Vakavana mutta tyytyväisenä

17.6.2017: Steniuksen meditaatioseminaari rauhoitti kaoottisen mielen

”Osallistuin 17.6.2017 Jarkko Steniuksen järjestämään meditaatioseminaariin, joka kulki nimellä Meditation for Fighters. Tässä jutussa kokemuksia sieltä ja myös aiheen vierestä.”

https://isomieli.fi/2017/06/17/steniuksen-meditaatioseminaari-rauhoitti-kaoottisen-mielen/

Iso kiitos vielä: Maria Oiva, Salla Hakanpää, Keke Lindfors, Jarkko Stenius!!!

Vaikka tämä ”sarja” on nyt pienellä viiveellä saatu päätökseen, fyysisyys tai keho-mieli-suhde ei ole vielä lähellekään tarpeeksi syvältä kaivettu, ja jatkoa seuraa vielä kesän aikana. Voin luvata että kiinnostavia juttuja on luvassa jatkossakin.

Steniuksen meditaatioseminaari rauhoitti kaoottisen mielen

Osallistuin 17.6.2017 Jarkko Steniuksen järjestämään meditaatioseminaariin, joka kulki nimellä Meditation for Fighters. Tässä jutussa kokemuksia sieltä ja myös aiheen vierestä.

Tämä postaus päättää viime syksynä alkaneen teemasarjan fyysisyydestä, jonka piti alunperin olla valmis jo viime marraskuussa. Hieman venähti, johtuen minusta, ei kunnianarvoisista vieraista. Tosin, tässä on tapahtunut kaikenlaista ja aihe tulee jatkumaan vahvana edelleen tällä sivustolla, sillä siitä on paljon vielä sanomatta. Mennään kuitenkin mutkan kautta asiaan.

C-kasetin kelausääni takaisinpäin (jonnet ei muista)

Huhtikuun aikainen aamu vuonna 2002 Helsingin Mäkelänkadulla, baarin yläkerrassa sijaitsevan Helsinki Thaiboxing Clubin kehässä. Paikalla minä, Petri Martinez ja Jarkko Stenius. Ohjelmassa aamusparri. Treenasin ekoihin kisoihini, Jarkko ja Petri ties kuinka monensiinsa. He olivat kokeneita ammattilaisia, minä olin vajaa vuosi sitten treenaamisen aloittanut amatööri. Sparrit olivat minun näkökulmastani hurjia, heille kevyttä ”heittelyä”.

Kuvassa Jarkko ja Petri noihin aikoihin, Petri päällimäisenä kuvassa. Kuva Jarkko Stenius Official -FB-sivulta. Kuvaa käytetty Jarkon luvalla.

No, selvisin kovista sparreista ja pääsin ensimmäiseen otteluuni, jonka voitin. Ottelukokemus vei mennessään ja se johti totaaliseen rakastumiseen lajiin. Sain myös elää hetken voittamattomuuden tunnetta, joka tulee kun nousee kehästä (varsinkin voiton jälkeen). Alla kuva siitä tilanteesta toukokuulta 2002.

Pikakelaus vuoteen 2017 – meditaatioseminaari

Kaikenlaisia asioita tapahtui tässä välissä. Niistä voitte esim. lukea Jarkon kirjasta Nyrkkisankari, linkki tuolla postauksen lopussa. Suosittelen, hurjia tarinoita elämänmakuisesti kirjoitettuna.

17.6.2017 olen kuitenkin Barreto Helsingin kamppailusalin tatamilla ja legendaarinen ammattithainyrkkeilijä Jarkko Stenius vetää ryhmällemme meditaatioseminaaria. Anteeksi mitä? Thainyrkkeily on äärimmäisen fyysinen laji eikä sen treenaamiseen ainakaan minun aikanani kuulunut hirveästi mikään rauhoittuminen, meditaatiosta puhumattakaan.

Totta se silti on, nyt on käynnissä meditaatioseminaari, jonka nimi on Meditation for Fighters. Nimestään huolimatta ei tarvitse olla ottelija tai kamppailulajien harrastaja osallistuakseen, mikä on hyvä. Niistä jutuista, joita teemme, on hyötyä kaikille.

Jarkko ohjaa ryhmää läpi erilaisten harjoitteiden, ja samalla kertoo niiden soveltamisesta omassa elämässään ja miten niistä on ollut hänelle hyötyä. Pidän siitä miten Jarkko puhuu arjesta ja käytännöstä eikä esoteerisista chakroista tai voimaeläimistä. Jarkko ei myöskään väitä että kaikkien elämään nämä asiat vaikuttavat samalla tavalla, mikä tietty olisi mahdotonta mutta kyllä sellaisiakin tarinoita wellness-maailmaan mahtuu.

Sekin oli plussaa että tavoitearkea ei maalattu sellaiseksi että leijutaan vain ihanasti laventelintuoksuisessa Instagram-maisemassa, vaan pysyteltiin hyvin pitkälle raadollisissakin elämän tosiasioissa. Elämähän ei pelkästään ”anna sitruunoita” vaan joskus kaataa rekkalastillisen mätiä sitruunoita päälle, eikä silloin ensimmäisenä ole limun tekeminen mielessä.

Mediaation idea on siis auttaa kohtaamaan arjen haasteita

Arki on kuitenkin usein tällaista: laskuja, deadlineja, väittelyitä netissä, riitelyä oikeassa elämässä, koiralla on joku vaiva, pitäisi viedä lääkäriin, ei hitto unohdin soittaa sille tyypille, missä se asiakkaan toimisto on, eksistentiaalinen kriisi vaivaa, ai olipas hauska Danzig-meemi Facebookissa, uni ei meinaa tulla, koko ajan kiireen ja sitä kautta riittämättömuuden tunne. Tällaista 24/7/365. Tiedän että pitäisi rauhoittua ja olen lukenut mindfullness-kirjojakin ja joskus tein istumameditaatiota mutta paikat tulivat kipeäksi ja jätin sen homman. Rentoudun ainoastaan hetken judotreenien jälkeen.

Ajatus koko meditaatiossa ei olekaan luoda täydellistä arkea, koska sellaista ei koskaan tule. Aina tapahtuu jotain, joku ärsyttää, joku sairastuu, tulee onnettomuuksia ja sitä myöhästyy bussista. Idea on se, että suhteellisen yksinkertaisten harjoitteiden kautta voi oppia nollaamaan jatkuvasti surraava mieli, joka johtaa rentoutumiseen, parempaan palautumiseen ja parempaan valmiuteen kohdata arjen ärsyttäviä asioita tyynemmin ja vähemmän kireänä. Tavoite on myös hahmottaa omaa kehoa paremmin ja oppia arvostamaan juuri tätä hetkeä.

Ydinasia on tietenkin harjoittelu. Jos opettelee yksinkertaisen hengitystekniikan, sitä voi harjoittelun kautta hyödyntää erilaisissa tilanteissa silloin, kun tuntuu että keho ja/tai mieli lähtee ylikierroksille. Jos opettelee kävelymeditaatiota, voi sen hidasta ja tiedostavaa fyysisyyttä hyödyntää muissa keholla tehtävissä asioissa, jotta muistaa missä itse asiassa onkaan eikä vain juokse kuin kireäilmeinen business-ihminen Kampin keskuksessa keskiviikkoaamuisin.

Olen siis tosiaan aiemminkin harjoitellut perinteistä istumameditaatiota mutta en ole oikein saanut siitä muuta irti kuin pieniä rauhoittumisen hetkiä. Tänään sovelsimme samoja hengitysrytmejä (esim. 4 sekuntia sisään, 4 sekuntia ulos) mutta yksinkertaisesti vain mukavassa asennossa, mitä se nyt kenellekin on. Nämä eivät ole monimutkaisia asioita, vaikeaa on harjoittelun tuominen arkeen.

Mitä hyötyä meditaatiosta on?

Jarkon mukaan oleellista on se että ihmisen pitää kokea että harjoittelu alkaa tuottaa tuloksia. Ei meditointi ole itseisarvo, vaan sen elämänlaatua parantavat vaikutukset. Se ei tarkoita että muuttuisi säkenöiväksi ei-koskaan-suuttuvaksi jumalolennoksi vaan esimerkiksi sitä että muistaisi ottaa muutaman rauhallisen hengityksen ja hetken rauhallisen kävelyn ennen jännittävää esiintymistä tai konfliktitilannetta tai vaikkapa nyt sitten ottelua. Ja jokaisella on tällaisia tilanteita. Tilanteet voivat mennä paremmin, ei tule hermoiltua, suututtua niin helposti, sählättyä kiireessä. Ainakaan niin usein kuin nyt.

Itselläni yksi iso asia on jatkuvan online-tekemisen (työssä, harrastuksissa ja näiden välillä) aiheuttama kaoottisuuden tunne ja FOMO-ilmiö. Eli mitäs jos nyt missaan jonkun tärkeän asian internetissä jos lasken laitteen hetkeksi pois tai vaikka jopa käyn kävelyllä ilman sitä! Sain seminaarista muutaman yksinkertaisen harjoitteen, joista jo tiedän miten tulen niitä hyödyntämään arjessa. Oleellista on se, että vie harjoitteet oman arjen kovaan ytimeen, siten että ne sopivat itselle, ei tarvitse muuttaa kepin nokkaan mietiskelemään ja hylätä kaikkea maallista.

Itselläni oli pitkästä aikaa seminaarin jälkeen todella rentoutunut ja rauhallinen olo, jollaisen yleensä saavutan vain tiukalla judotreenillä tai vastaavalla. Kokemus rohkaisee kokeilemaan lisää.

Suunnitelmani jatkoa varten: toteutan rauhoittavaa hengittelyä entistä tietoisemmin ennen koulutuksia ja esiintymisiä ja tärkeitä palavereja. Otan aamurutiiniini mukaan todella hidasta kävelyä tai hidastettua tasapainoharjoittelua, ja yritän aina välillä muistaa kokeilla hieman pelottavaa myötätuntomeditaatiota. Yritän tehdä pieniä nollaus/hidastushetkiä pitkin päivää ja varsinkin illalla ennen nukkumaanmenoa. Katsotaan puolen vuoden päästä onko vaikutuksia yleiseen hermoiluun tai unen laatuun.

Kiitos Jarkolle hyvästä seminaarista! Suosittelen testaamaan jos tulee tilaisuus, näitä tulee ilmeisesti syksyllä taas lisää. Jarkolta voi kysellä suoraan hänen FB-sivunsa kautta, sen linkki on tuolla alla.

Minä ja Jarkko vuonna 2017.

 

Nyrkkisankari -kirja:

http://like.fi/kirjat/nyrkkisankari/

Jarkon FB-sivu:

https://www.facebook.com/jsteniusofficial/?fref=ts

Näin luen paljon kirjoja vaikka ei ole aikaa

Luen paljon kirjoja eikä minulla ole aikaa ja lupasin kirjoittaa blogitekstin otsikolla
”Näin luen paljon kirjoja vaikka ei ole aikaa”

Tämä on se teksti. Todennäköisesti tämä tulee olemaan aika pitkä ja rönsyilevä, joten jos sinulla on kiire niin voit vaikka laittaa jonnekin talteen ja palata kun sinulla on enemmän aikaa. Tästä se kuitenkin lähtee.

Mitä on paljon?

Ensin vakuuttelu eli mikä minä muka olen puhumaan tästä aiheesta -osuus (tänä vuonna tavoitteeni on lukea 100 kirjaa, nyt on 26.5.2017 eli olen tahdissa):

Goodreads-palvelun statistiikkaa

Tässä tapauksessa ”paljon” on siis vähän reilu kirja viikossa keskimäärin. Onko se paljon vai vähän? Riippuu mihin vertaa. Oikeastaan numerot eivät ole tärkeitä. Tämä ei ole kilpailu. Se on ensimmäinen ja saattaa olla jopa tärkein pointti tässä kirjoituksessa.

Aloita Miksi:stä, sanoi Simon Sinek

Simon Sinek on lanseerannut kaikkien Keynote -puhujien käyttämän viisaan fraasin: Start With Why, eli aina olisi tärkeää kysyä itseltään Miksi jotain asiaa oikein on tekemässä. Miksi sinä esimerkiksi haluaisit lukea kirjoja? (oletan siis että tulit tänne siksi, koska et ehkä lue niin paljon kuin haluaisit ja haluaisit kuulla miten ja miksi joku paljon lukeva niin tekee). Äskeinen ei muuten ollut sinäpassiivi vaan puhun (=kirjoitan) juuri sinulle, joka nyt luet tätä.

Miksi minä siis luen kirjoja?

Siihen on toki monta syytä. Yksi tärkeä on se, että kirjan lukeminen on minulle rauhoittava kokemus, aikaa poissa ruuduista ja poissa arjen hälinästä ja poissa oman navan ympällä pyörimisestä ja poissa henkilöbrändäyksestä. Kirja on portti jonkun toisen mieleen ja matka hänen saattelemanaan jonnekin sellaiseen paikkaan, jonne en muuten koskaan voisi mennä. Tai se voi olla jonkun maalailema selitys maailmasta tai jostain ilmiöstä, jota en tunne. Kirja on paikka, jota voin tutkia rauhassa ja voin muodostaa siitä oman mielipiteeni ja kuvitella sen osan mitä ei ole suoraan riveillä. Se on keino välittää tunteita, kokemuksia, ajatuksia, tapahtumia, taitoja ja oivalluksia vuosien ja vuosisatojenkin päähän, kääntäjien ansiosta toiselle puolelle maailmaa ja toiseen kulttuuriin.

En saa tällaista samanlaista kokemuksta minkään muun  ”median” kautta. Kaikki ovat silti arvokkaita, katson elokuvia ja keskustelen ihmisten kanssa sekä livenä että verkossa ja käyn joskus katsomassa taideteoksia tai jopa Youtube-videoita. Kirja on silti omanlaisensa tapa kokea joku asia. Joskus voi tehdä niin että kun joku aihe alkaa kiinnostamaan, voi lukea siitä Wikipediasta, katsoa elokuvan, lukea kirjan ja osallistua keskusteluun Twitterissa tai Facebook-ryhmässä.

Kirja on kuin sellainen todella kärsivällinen ystävä, joka jaksaa odottaa vaikka vuosia kertoakseen jonkun asian sellaisessa tahdissa, jossa pystyn sen sisäistämään.

Mittaan elämän laatua osittain sen mukaan luenko kulloinkin kirjoja vai en. Jos en pysty viikkoihin pysähtymään edes puoleksi tunniksi tai vaikka 15 minuutiksi lukemaan, tiedän että nyt menee vähän liian kovaa ja pitäisi hiljentää tai tulee seinä vastaan. Näin on käynyt aika usein.

Minulle siis lukeminen sen itsensä takia on arvokasta. Erilaiset haasteet pitävät homman mielenkiintoisena mutta kirjojen määrillä, sivujen määrillä, kirjojen laadulla tai muilla ulkoisilla mittareilla ei ole loppujen lopuksi merkitystä.

Oikeastaan tärkeintä on koskettaako luettu kirja jollain tavalla vai ei. Tämän takia pidän yhtä arvokkaana klassikoiden, dekkareiden, sarjakuvien tai tietokirjojen lukemista. Jos se koskettaa, se ajaa asiansa. Muutenkin se aika on mennyt (ehkä 100 vuotta sitten) kun kirjojen lukemisella oli sellaista sosiaalista merkitystä. Nyt jos menee kadulle pätemään sillä että on lukenut Sodan ja Rauhan sekä Liukkosen O:n putkeen, ei saa kuin hämmentyneitä katseita osakseen. Tai mistäs minä tiedän, en ole vielä lukenut tuota Liukkosta.

Mieti omalla kohdallasi: Miksi haluat lukea kirjoja? 

Tärkeintä on että syy on sinulle tärkeä, sen ei tarvitse merkitä mitään jollekin toiselle. Se voi olla päteminen, se voi olla nautinto, se voi olla oppiminen tai vaikka kaikkia näitä tai ei mitään näistä. Pääasia on että syy on riittävän hyvä juuri sinulle.

Miten voin lukea paljon kun ei ole aikaa?

Aika on jatkuvasti lopussa ja sitä ei ole. Lisäksi on kiire, ja niin paljon tekemättömiä asioita, deadlineja ja velvollisuuksia. Tämä ei ole mikään väliaikainen tilanne, että kohta se helpottaa kun vaan pari kuukautta vielä säätää tukka putkella, vaan tämä on jatkuvaa. Siksi on turha odottaa sitä sopivaa hetkeä, milloin olisi aika lukea, ehkä joskus lomalla, jos on lomaa tai sellaisena hetkenä kun kaikki muu olisi tehty valmiiksi. Eihän sellaista koskaan tule.

Siispä ensinnäkin aikaa lukemiselle on juuri nyt. Ainoa haaste on että malttaako hypätä arjen pyörityksestä ja supernopeasta internetistä oman pään tahtiseen lukemiseen?

Se on vaikein hyppy ja siirtymä. Kun alkaa lukemaan silloin kun käy kovilla kierroksilla, aluksi menee helposti 5 tai 10 minuuttia että oikeasti pystyy rauhoittumaan. Jos sillä välillä vielä tarkistaa että onko uusimpaan Instagram -kuvaan, johon tein sen kivan tekstikin, tullut uusia tykkäyksiä tai kommentteja, pää asettuu vielä hitaammin rytmiin. Tätä tapahtuu minulle usein.

Teenkin usein niin, että laitan tietoisesti kaiken muun hetkeksi sivuun, vaikkapa puoleksi tunniksi ja päätän että en tee muuta kuin luen. 15 minuuutin sessio toimii myös ihan hyvin. Tänä päivänä on turha haikailla minkään usean tunnin maratonin perään, koska sellaista ei välttämättä tule. Ja, joskus toki voi käydä porttiteoriamaisesti niin että kun lukee vartin ja teksti imeekin mukaansa, sitä havahtuukin tunnin päästä kuin muista maailmoista.

Eli: laita kaikki sivuun nyt ja lue 15min. Maailma odottaa kyllä, internet ei koskaan nuku, TV:stä tulee edelleen ne samat ohjelmat tai niiden uusinnat. Joy Of Missing Out! Tiedän että tämä on vaikeaa. Olen töissä internetissä eikä FOMO -ilmiöltä voi välttyä. Kokeile silti. Jos 15min on liian helppo, kokeile puoli tuntia.

Teen tätä aina kun on mahdollista. Usein on tilanteita, joissa 15min on ihan ok lukemishetki. Alle sen on vaikea keskittyä mutta jos joku kirja on todella hyvä niin sitä voi ahmia pienemmissäkin pätkissä. Tosi himolukija tietysti lukee milloin tahansa mutta tämä kirjoitus ei ole heille (saatte toki lukea jos haluatte).

Eli, toinen vinkki: älä odota sopivaa maailman asentoa sillä sitä ei KOSKAAN tule vaan lue NYT 15min.

Tähän asti on ollut suhteellisen helppoa. Kun on hyvä syy, aika kyllä löytyy. Entäs ne kirjat?

Mistä löytää kirjoja?

Tekisi mieli lukea jotain mutta mitä!? Tämä on ehkä mielestäni yksi vaikeimmista kohdista tässä koko asiassa. Kirjoja on hirveästi ja koko ajan tulee lisää. Pitäisikö lukea jonkun kustantamon uutuslistalta jotain vai joku siltä listalta jota Patti Smith suositteli vai olisiko Helmetin lukuhaaste oikea paikka aloittaa tai ehkä jos ottaisi jonkun klassikon tai sitten sen, joka jäi pari vuotta sitten kesken tai se jota työkaveri kehui joskus humalapäissään. Valinnat suorastaan  halvaannuttavat!

Ei ole oikeastaan mitään sellaista ”nämä kaikkien pitäisi lukea” -listaa, paitsi tietysti sellaisia on tehty lukuisia, tämän kaltaisiin blogeihin. Mutta tarkoitan että niillä ei ole mitään merkitystä. Kaikki kirjalistaukset ovat persoonattomia tai ne ovat tärkeitä vain listan tekijöille. Kirja on henkilökohtainen matka, joka tehdään kirjoittajan, kirjan ja lukijan välillä. Sitä on vaikea siirtää sellaisenaan toiselle, ja siksi varsinkin nopeasti kyhätyt suosituslistat usein ottavat enemmän kuin antavat. Mitä sitten jos Bill Gatesin mielestä kaikkien pitäisi lukea Teurastamo 5? (en tiedä suositteleeko hän tuota oikeasti mutta voisin kuvitella sillä hän on viisas henkilöt ja lähes kaikki viisaat henkilöt arvostavat Vonnegutia).

Tämän takia pitää taas kysellä itseltään vaikeita kysymyksiä, kuten se MIKSI. Nyt: mikä sinua oikeasti kiinnostaa juuri nyt?

Kiinnostaako joku aihe? Entä joku ihminen? Onko joku maailman tapahtuma puhutellut viime aikoina? Mitä jännää tapahtuu henkilökohtaisessa elämässä? Jos mitään ei tapahdu, kiinnostaako se? Mikä oli kiinnostavaa nuorena? Entä ensimmäisen vakavan sairastumisen jälkeen? Oliko joku kuollut sukulainen tosi tärkeä hahmo? Millaisessa maailmassa hän kasvoi? Kinnostaako vain irtiotto arjesta? Kuinka kauas? Oliko joku elokuva todella hyvä? Sanoiko joku ihminen jostain jotain mielenkiintoista?

Jos on muuten sellainen olo että yhtään mikään ei kiinnosta niin suosittelen lukemaan sellaisen venäläisen klassikon kuin Oblomov, jonka päähenkilö makailee sängyssä ja harkitsee jonkun asian aloittamisen suunnittelemista ehkä huomenna. Surullinen mutta hienosti kirjoitettu tarina.

Näiden kysymysten kautta voi löytyä joku juttu, joka innostaa jollain tasolla. Sen ei tarvitse olla kiva tai hauska tai edes miellyttävä asia, tärkeintä on että se puhuttelee ja koskettaa itsessään.

Hakeudu kirjojen luokse

Kun löydät jonkun teeman, iske siihen kiinni kuin nälkäinen eläin. Selvitä taustoja, kysele kaverilta, katso wikipediasta. Katso onko joku kirjoittanut aiheesta kirjan. Ehkä niitä on useita. Mene kirjastoon. Kysy suosituksia sen aiheen kirjoista. Kirjastoihmisten työtä on auttaa etsimään kirjoja, ilman myyntipaineita. Käytä heidän asiantuntemustaan. Pyydä antamaan vain yksi tai kolme parasta aiheeseesi liittyen, jollain kriteerillä. Ota se mikä vaistomaisesti tuntuu hyvältä ja yritä lukea se.

Samalla kun olet kirjastossa, kysy kirjastoihmiseltä kirjavinkkiä. En tiedä suostuvatko kaikki kylmiltään vinkkaukseen  (se tarkoittaa että hän kyselee vähän että mikä sinua kiinnostaa ja sitten suosittelee sen perusteella jotain) mutta kannattaa kokeilla onneaan.

Näiden kahden eri menetelmän, eli aiheen kautta kaivamisen tai henkilökohtaisen suosituksen kautta olen itse löytänyt kiinnostavimpia kirjoja. Näiden lisäksi ”suoritan” joskus myös erilaisia lukuhaasteita.

Kun kirjoja on lukenut muutamia, alkaa huomata että ne ovat yleensä täynnä viittauksia toisiin kirjoihin, joko suoraan mainittuina tai sitten piilossa viitaten. Vähän riippuu, tietokirjoissa on toki ihan lähdeluettelot mutta romaaneissa usein ratsastetaan jättiläisten olkapäillä, kuten sanonta kuuluu. Esim. jos kauhu innostaa niin aika äkkiä huomaa että sekä Stephen King että Clive Barker ovat rakentaneet juttunsa Edgar Allan Poen ja H.P.Lovecraftin luomien visioiden päälle, ja nämä puolestaan edellisten tekijöiden. Eli kirjat johdattavat kyllä itsekseenkin uusien äärelle, kun ensin pääsee alkuun. Ja alku on se vaikein osuus.

Kun olet löytänyt kirjan tai pari, aloita lukeminen 15min sessioilla. Joskus kirja aukeaa heti, joskus pitää jaksaa jonkun verran tahkota, joskus taas ei lähde ollenkaan. Jätän itse kylmästi kesken jos ei jonkun ajan yrittämisen jälkeen kosketa millään tavalla.

Varsinkin jos aloitat aika puhtaalta pöydältä tai pitkän tauon jälkeen, suosittelen etsimään tietoisesti hyviä lukukokemuksia, eli sellaisia, jotka vievät suhteellisen nopeasti sinne minne pitää mennä. Ihan turha hakata päätä seinään koska kukaan ei tule antamaan sisupalkintoja ikävien kirjojen kahlaamisen vuoksi. Sellaista voi sitten hakea erikseen jos myöhemmin ottaa pakkomielteekseen vaikka jonkun tietyn teeman haasteen takia.

Eli tiivistys: kaiva kiinnostavan aiheen ympäriltä ja suosituksen kautta pari kirjaa vaikka väkisin ja vie ne kotiin. Anna niille mahdollisuus mutta älä hakkaa päätä seinään.

Sosiaalinen lukeminen

Tykkään itse tehdä lukemisesta sosiaalisen tapahtuman. En tarkoita sitä että joka ikisen sivun kohdalta kerron siitä koko maailmalle vaan sitä että kerron aina tilaisuuden tullen mitä olen lukenut ja miksi se oli kiinnostavaa. Yritän aina tilaisuuden tullen kysellä muilta kirjoja lukevilta lukuvinkkejä, joko livenä tai internetin välityksellä. Jos joku on lukenut saman kirjan, yritän vertailla kokemuksia. Goodreads -palvelusta näkee muiden arvostelujen kautta usein lisää vinkkejä. Olisin mielelläni mukana lukupiireissä yms. mutta sellainen vaatii taas ihan eri tason organisointia ja ajankäyttöä.

En kirjoittanut tätä kohtaa vinkkimuotoon koska kaikkia ei kiinnosta yhdistää sosialisointia lukemiseen. Itse saan sillä tavalla paljon enemmän vielä irti lukemisesta.

Yhteenveto

  1. Mieti miksi haluat lukea?
  2. Raivaa aikaa 15 minuuttia kerrallaan
  3. Mieti mikä aihe kiinnostaa juuri nyt?
  4. Etsi aiheeseen liittyviä kirjoja keinolla millä hyvänsä
  5. Keneltä voisit kysyä suosituksia? Kysy nyt!
  6. Etsi muita lukijoita ja keskustele kirjoista
  7. Palaa takaisin kohtaan 3

Tässä siis paljastettuna nyt käyttämäni menetelmä. Oleellisin asia on lukea sellaisia kirjoja, jotka ihan oikeasti kiinnnostavat. Suosittelen olemaan itselleen armollinen (en ole itselleni armollinen mutta sitä on helppo suositella muille) määrien ja muiden suhteen, tärkeintä on se antaako lukeminen jotain sinulle vai ei. Anna sille mahdollisuus!

Jos tykkäsit tekstistä, jaa se mielellään eteenpäin vaikka jollekin jolle siitä voisi olla hyötyä. Jos jotain ajatuksia heräsi, kommentoi tai laita viestiä jotain kautta. Toivottavasti pääset jonkun koskettavan lukukokemuksen äärelle!

Jos haluat saada aiheeseen liittyen silloin tällöin sähköpostia, tilaa uutiskirje tästä linkistä. Ei roskapostia.

https://www.facebook.com/IsoMieli/
https://www.instagram.com/isomieli/
https://twitter.com/isomieli

IIRIS vei matkalle ihmisyyden ytimeen

IIRIS oli pysäyttävä kokemus monellakin eri tasolla, joita yritän tässä jotenkin hieman avata. Kyseessä on siis improvisatorinen nykysirkusteos, joka oli tänään 5.5. ja on nähtävissä vielä huomenna 6.5. Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Kirjoittelin näkemästäni demosta aiemmin.

Demon perusteella odotin jotain ja koska olin selaillut Eliotin runoa (teoksen pohjalla) ja nähnyt trailerivideon, olivat odotukset tietynlaiset, mutta sain kokea jotain ihan muuta. Voimakastunnelmainen musiikki, intensiivisesti toteutettu liike isolla porukalla (17 sirkustaitelijaa) ja Verkatehtaan pimeys veivät jonnekin tosi syvälle. Esityksen jälkeen olo oli aika lailla hakattu. Ja en tarkoita tätä negatiivisena arvosteluna vaan koska tunneskaala oli hurja niin se vei mehut. Lyhyessä ajassa koin pelkoa, vihaa, iloa ja surua.

Kiinnostavaa oli miten monella tasolla teos kosketti eri kohtauksissaan. Sain kiinni ehkä runon apokalyptisestä fiiliksestä, toisaalta tämän päivän ajankuvasta mutta ennen kaikkea koin monta henkilökohtaista kolahdusta. En halua spoilata enkä toisaalta edes keskustella ”tempuista” tai yksittäisistä liikkeistä. Sen sijaan, muutamia välähdyksenomaisia mielikuvia/tunnelmia, joita teos herätti:

Tarve keskustella ja kohdata toinen ilman monikerroksisen ironian sävyttämää kyynisyyttä.

Kipeä kaipuu tehdä yhdessä muiden kanssa jotain merkittävää mutta kyvyttömyys pyytää apua, ja loppujen lopuksi yksinäinen pyristely yksinäiseen kuolemaan asti.

Kaoottinen ympäristö, paljon ihmisiä, paljon meteliä, välkkyviä valoja, ehkä ruuhkainen suurkaupungin keskusta. Kukaan ei vahingossakaan katso silmiin tai ainakaan hymyile, jokainen puuhailee keskittyen itseensä ja omaan projektiinsa unohtaen muut.

Suorittamiseen väsähtäneiden ihmisten yhteinen pieni leikinomainen hetki, joka laajenee yhteistyöksi tärkeän asian eteen ja oikeasti läheisyydeksi ja uskallukseksi ottaa ehkä ensimmäistä kertaa tukea muista ihmisistä.

Kokemus siitä kun löytää ihmisen, johon voi luottaa täysin ja joka kuuntelee ja yrittää tosissaan ymmärtää mitä kerrottavaa itsellä on.

Yhdessä rakennettu tärkeä paikka, joka tuntuu liian pieneltä ja ahtaalta, tekee mieli työntää toiset väkivalloin pois jotta saisi pitää kaiken itsellään. 

Nämä eivät siis olleet missään järjestyksessä, ovat vain yksi monesta mahdollisesta näkökulmasta ja eivät tee oikeutta kokonaisuudelle. Mielestäni tässä oltiin todella monen ihmisyyden ytimessä olevan ristiriitaisen asian kanssa tekemisissä hienosti tulkittuna, ilman alleviivausta ja ilman ironiaa. Kehotankin menemään katsomaan teoksen huomenna 6.5. kun se vielä on mahdollista.

Tuolta lisätietoja teoksesta:

https://www.verkatehdas.fi/tapahtumat/504

(disclaimer: sain itse tapahtumaan kutsuvieraslipun mutta ilman velvoitetta kirjoittaa aiheesta. Kirjoitan koska haluan.)

 

Kohtaamattomuus nykysirkuksessa ja yhteiskunnassa #iirisproject

Näin pari viikkoa sitten IIRIS -teoksen demon Cirko-keskuksessa. Kyseessä on improvisatorinen teos, jossa tutkitaan ainakin demon perusteella ihmisten keskinäistä kohtaamista ja kohtaamattomuutta. Itselleni tuli mieleen mm. tällaisia asioita: Millaista on olla esimerkiksi ryhmässä, joka toimii jatkuvasti yhdessä mutta kukaan ei oikeastaan toteuta itseään, koska ryhmän säännöt sanelevat sitä vastaan? Millaista on olla yksin yhteisön keskellä? Tai millaista on jos arki on harmaata ja ainoa innostuksen tunne tulee jostain eskapismista, kuten vaikka Netflix-sarjasta, jonka selittäminen muille ei onnistu koska kukaan muu ei ole nähnyt sitä? Tai miten paljon erilaiset sosiaaliset sopimukset rajoittavat sitä, mitä voimme toisillemme kertoa vaikka kaikille ehkä tulisi parempi olo asioiden jakamisesta? Miten vaikeaa on yleensä kommunikoida ymmärrettävästi missään muodossa?

Ai miten tällaisia mietteitä voi herätä nykysirkusta katsoessa? Niinpä, se kertoo jo jotain. Teos on nähtävillä Hämeenlinnassa 5.5. ja 6.5. Suosittelen!

Lisätietoja tuolla:
https://www.verkatehdas.fi/tapahtumat/504

http://kaikkiiiriksesta.blogspot.fi/

 

Taustaa ja sivuraiteita

Teoksen tausalla on T.S. Eliotin runo The Hollow Men, jota ei kuulemma tarvitse tuntea tai edes olla lukenut etukäteen. Ihan helpottavaa sinänsä, runo on aika monitulkintainen sekin. Se löytyy netistä (tietty) ja sen viimeiset pari lausetta omaavat ilmeisesti jonkinlaisen ennätyksen lainauksissa. Kannattaa katsoa esim. tuon Wikipedia-artikkelin kohta viittaukset musiikissa, elokuvassa yms.

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Hollow_Men

Runo on monikerroksinen, ja sen tulkintaa auttamaan on tehty kattavaa analyysia ja listauksia viitteistä, joita Eliot on käyttänyt:

http://aduni.org/~heather/occs/honors/Conclusions.htm

Alla myös samalta sivustolta kohta kohdalta listaa viittauksista, joissa mm. Shakespearen Julius Caesaria ja Danten Jumalaista näytelmää sekä Pimeyden sydän -kirjaa, joka on taas pohjana Apocalypse Now -leffalle. Tuota kautta pääsee siis käsiksi aikamoiseen kulttuuripläjäykseen jos haluaa lähteä kaivamaan.

http://aduni.org/~heather/occs/honors/Poem.htm

 

Määrätietoinen, innostava ja energinen: Hakasirkus 30v Special Gaala

Olin tänään (22.4.2017) ilokseni katsomassa Hakasirkuksen 30v Special Gaalaa Studio Donnerissa Hyvinkäällä. Tunnelmat nyt: haluan mennä treenaamaan sirkusta!

Itse asiassa on tarkoitus mennäkin. Tapasin muutama viikko ihan muissa yhteyksissä erään aikuisryhmässä treenaavan henkilön, ja juttelin myös toisaalla Tireh-Tööri -kaksikon toisen osapuolen eli Mirja Tuomen kanssa aikuisryhmästä. Ja kuten sirkuksen henkeen kuuluu, sain kutsun tutustua treeneihin heti ensi viikolla. Odotan jo innolla!

Mutta takaisin Gaalaan. Eturivin paikalta oli vaikuttavaa seurata iloisen mutta määrätietoisen asenteen värittämää tekemistä. Kaikesta välittyi lämmin yhteishenki, tekemisen ilo ja halu tehdä hyvin, itseironiaa (aikuisryhmän osalta ainakin) unohtamatta. Studio Donner on aika pieni ja intiimi paikka ja mietin etukäteen että miten se mahtaa toimia mutta itse asiassa tosi hyvin, sillä kun on noin lähellä, pääsee seuraamaan esiintyjien ilmeitä tarkemmin.

#hakasirkus30v #hakasirkus

A post shared by Iso Mieli (@isomieli) on

Veera Peltokangas – vaikuttava varjo toi lisäsyvyyttä muutenkin hienoon kangas-akrobatiaesitykseen.

En muuten aio käydä mitenkään arvostelumielessä esityksiä läpi, sillä pidän tärkeämpänä sitä mitä tuntemuksia kaikki herätti kokonaisuutena. En yhtään ihmettele että Hakasirkuksen pitkäjänteinen tekeminen ja selvästikin hyvä yhteishenki on saanut monet lähtemään opiskelemaan alaa ja tekemään sitä ammattimaisesti. Kuten Mikko Rinnevuorikin blogissaan kertoi (vai oliko se super-setsin vierailupodcastissa, en muista), hyvä fiilis ja tekemisen ilo ovat todella tärkeitä tekijöitä taidon oppimisessa.

Ramona Reinvall #hakasirkus30v #hakasirkus

A post shared by Iso Mieli (@isomieli) on

Ramona Reinvall – tiukka ilme ja vahva tunnelma vetivät hiljaiseksi, vaikuttavan taidon lisäksi siis.

Ja jotta voi esittää ja ilmaista monipuolisesti, täytyy taidon olla niin hyvällä tasolla että on ikäänkuin kaistanleveyttä keskittyä muuhunkin kuin itse ”temppuun”. Tästä puhuimme tällä viikolla Cirkon tuottaja Jarkko Lehmuksen kanssa (siitä lisää myöhemmin toisessa jutussa). Ei ole tarkoitus pelkästään pudotella nimiä vaan ihastella sitä miten tähän mennessä näkemäni perusteella sekä Hakasirkus että Circus Helsinki (kokemieni muutamien treenien perusteella) ja varmastikin monet muut sirkustoimijat tuottavat iloisia ja taitavia taiteilijoita tähän yhteiskuntaan toimimaan. Kuinka hienoa se onkaan!

Lida Kuusisto – kuutio sai pyöriessään aikaan illuusion siitä että taiteilija pysyy täysin paikallaan ja että kuutio olisi vaihtanut suuntaan.

Tätä (ylempänä mainittua tekemisen ilon tunnelmaa) ei voi mielestäni tarpeeksi korostaa. Positiivinen, iloinen, kaikille avoin ja silti kunnianhimoinen tekemisen meininki on sitä, mitä tämä maa ja ihmiset mielestäni nimenomaan kaipaavat. Ei rääkkäystä ja yksinäistä suohiihtoa, ei kehon kurittamista ja kudoksen polttamista vaan kivaa, rentoa, taitavaa, innostavaa ja monipuolista itseilmaisua kaikille ihmisille. Sitä sirkus mielestäni parhaimmillaan on ja sitä pääsin tänään todistamaan Hakasirkuksen 30v Special Gaalassa.

Paljon onnea Hakasirkus!

Lisää Hakasirkuksesta sekä kuvia ja videoita virallisten kanavien kautta:

https://www.instagram.com/hakasirkus_official/

http://www.hakasirkus.fi/

https://www.youtube.com/channel/UC0csy8LMnEJRl1ce5Om1jKg

https://www.facebook.com/hakasirkus/?fref=ts

Lue koko maailma -haaste: eri maiden Isot Kirjat #luekokomaailma #kirja

Haastan sinut kansainväliseen lukuhaasteeseen. Ai miksi? No, koska se voi olla hyvä tapa vaikkapa laajentaa omaa maailmankuvaa, jos sellaisesta tykkää, tai vähintään saada ihan uusia kirjatuttavuuksia.

Helposti ainakin itse sorrun siihen että omat luetut kirjat ovat usein rajatulta alueelta, kuten Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta tai jopa Suomesta. Tosin muutama vuosi sitten tein ns. Nobel-haasteen ja tuli tutustuttua vähän laajemmin kirjoihin. Shokki: hyviä kirjoja tulee ihan kaikkialta!

Tämän haasteen idea ja kirjalista on varastettu Vice Creators -sivujen kirjojen maailmankartasta tehdystä maanosatiivistyksestä, johon linkki tuolla ihan lopussa.

Haasteen ajatus on siis lukea eri maanosien tärkeimmiksi nostetut kirjat ja sitten jakaa kokemuksia tuolla #luekokomaailma -hashtagilla. Ja voi toki lukea ilman mitään jakamisia sosiaaliseen mediaan, tärkeintä on että nauttii kiinnostavista kirjoista.

Kirjat alla maanosittain, lista sama kuin Vicen jutussa mutta tahallaan jätettu amerikat ja Eurooppa listan loppuun. Kirjojen nimistä suora linkki Goodreadsiin. Ne, joiden kohdalla on rasti, ovat sellaisia, jotka olen itse lukenut. Täydennän rasteja sitä mukaa kun itse luen, ainakin jos muistan. Osasta kirjoista on varmasti suomennokset, haasteen kannalta on herttaisen yhdentekevää millä kielellä lukemisen teet.

Lukunautintoa!

Oseania

[ ] Cloudstreet, Tim Winton

[ ] The Bone People, Keri Hulme

[ ] Death of a Muruk, Bernard Narokobi

Aasia

[ ] My Name is Red, Orhan Pamuk

[ ] Dream in Red Pavilion, Cao Xueqin

[x] Kokoro, Natsume Sōseki

Afrikka

[x] The Stranger, by Albert Camus

[ ] The Antipeople, Sony Labou Tansi

[ ] Disgrace, JM Coetzee

Etelä-Amerikka

[ ] Fictions, Jorge Luis Borges

[ ] The House of Spirits, Isabel Allende

[x] Death in the Andes, Mario Vargas Llosa

Itä-Eurooppa

[x] War and Peace, Leo Tolstoy

[ ] Pan Tadeusz, Adam Mickiewicz

[ ] Eclipse of the Crescent Moon, Géza Gárdonyi

Länsi-Eurooppa

[x] Don Quixote, Miguel de Cervantes Saavedra

[ ] The Count of Montecristo, Alexandre Dumas

[ ] The Divine Comedy, Dante Alighieri

Pohjois- ja Keski-Amerikka

[x] Pedro Páramo, Juan Rulfo

[ ] To Kill a Mockingbird, Harper Lee

[ ] Anne of Green Gables, Lucy Maud Montgomery

Vicen alkuperäinen artikkeli:

https://creators.vice.com/en_us/article/every-countrys-favorite-book-map?utm_source=dmfb

Tarkempi lista maittain Redditissä: