Ehkä tänä podcastpäivänä YA-formaatti muuttuu

Uusi Takakansipodcast-jakso, kansainvälisen podcast-päivän kunniaksi:

https://soundcloud.com/takakansi-podcast/ehkae-taenae-podcastpaeivaenae

Mainokset

Taide tulkkina, pelastusrenkaana, karttana ja hengitysilmana

Olisin vähemmän olemassa ilman taidetta.

Yritän sanoa, ja nimenomaan yritän, että tarvitsen kirjoja, musiikkia, maalauksia, kuvia, esittävää taidetta ja tekotaidetta asettamaan itseni tähän maailmaan.

Turhaudun usein sillä jonkun oman ajatuksen kommunikoiminen toiselle on äärettömän vaikeaa. Tätä postaustakin hahmottelin mielessäni etukäteen, en lauseina vaan jonkinlaisina visuaalisina ideoina, joita en osaa välittää niin tarkasti kuin haluaisin. Siksi luen kirjoja, koska on ihmisiä, jotka osaavat kuvata ajatuksia niin että voin huomata ”juuri noin haluaisin sanoa!”.

Ilman Pieter Bruegelin Triumph Of Death -maalausta tai Hieronymus Boschin Garden Of Earthly Delightsia olisi vaikea näyttää millaista ihmisen elämä on. Niissä se on aika suoraan kuvattuna, niin monipuolisesti ja tarkasti, ilman ironiaa, sarkasmia tai muuta etäännyttävää. Jos kaiken sen yrittäisi kirjoittaa niin saisi kirjoittaa koko ikänsä. Toki, Don Delillo osasti kuvata kirjassaan Alamaailma hienosti sen mistä Bruegelin maalauksessa on kyse, enkä ilman tuon kirjan lukemista olisi koskaan nähnyt kuvassa muuta kuin 500 vuotta vanhan blackmetal -levynkannen.

En tiedä millaista olisi, jos en olisi niin onnekas että voin lainata kirjoja kirjastosta ja lukea niitä, tai selailla Instagramista Classical Art Memes -tiliä ja löytää aina vaan uusia maalauksia, joissa tilanteet on kuvattu tarkasti. Elämä olisi harmaampaa ja vajaata. Ja vähemmän sosiaalista.

Olen aina ollut ”se tyyppi”, joka tarvitsee jonkun tekosyyn nähdäkseen muita ihmisiä. Joku juttu. Juttuna toimii hyvin vaikka elokuva tai näyttely tai keikka tai levy tai varsinkin yhä useammin kirja. On jotain, mistä jutella. Ja kun ei osaa sanoa mitä haluaisi, niin voi sanoa ”niinkuin tuo tunnelma tuossa biisissä” tai ”kuin tuo henkilö tuossa kirjassa”. Usein, melkein aina, tai oikeastaan aina, omat kommunikointikeinot jäävät taiteen tekijöiden ilmaisun jalkoihin. Nyt saan käyttää heitä siinä että voin ymmärtää mitä itse ajattelen ja osin kommunikoida sitä muillekin.

Taide tuo minulle muiden kokemukset lähemmäksi. En ole suinkaan ainoa, jolle itsensä läpikotainen ilmaisu on vaikeaa, vaikka tietysti usein ajattelen että minulle se on erityisen vaikeaa. Kun meillä on yhteinen ”juttu”, niin on myös yhteys ainakin hetken. Jotenkin teoretisoin että ainahan me olemme lopulta yksin, ja moni yritys päästä lähelle on tuomittu epäonnistumaan, koska ei ole taitoa tai uskallusta kertoa mitä haluaisi. mutta taide antaa kuitenkin jotain tarttumapintaa kaikkeen siihen mikä jää muuten rivien väliin.

Nämä kuulostavat itsestäänselviltä jutuilta mutta minulle ne eivät ole sitä. En ole ”taideperheestä” tai koulutettu alalle, enkä ”tiedä” siitä mitään. Olen vain pikkuhiljaa alkanut tajuta miten tärkeää tämä kaikki minulle on, oikeastaan otsikon mukaisesti taide on jotain sellaista, mitä ilman en pystyisi elämään. Tai toki pystyisin, sitähän selviää vaikka mistä mutta en missään nimessä haluaisi.

Haluaisin osata ilmaista itseäni yhtä hyvin kuin kirjailija, jolloin se mitä lähtee ulos voisi olla tulkkina jollekin. Helposti käy niin että se idea, mikä päässä on, ei pääse koskaan näppikselle asti, vaan jotenkin laimentuu ja heikentyy ja joskus kokonaan katoaa ennen kuin se siirtyy minnekään näkyville. En tiedä onko muilla tällaista. Onneksi on muiden tekstejä, joista voi löytyä samaistumiskohteita.

Jos minulta kysyttäisiin mitä taide on niin sanoisin että se on kaikkea sitä, minkä joku toinen on tehnyt, mikä auttaa heijastelemaan itseä ja löytämään omia ääriviivoja tässä kummallisessa maailmassa, jotain mikä saa katsomaan asioita toisesta näkökulmasta, menemään toisen pään sisään ihmettelemään sieltä löytyviä kokemuksia, ja joka voi viedä sellaisiin paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi. Ei ole väliä ymmärtääkö sitä, sillä mitä täällä nyt yleensäkään voi ymmärtää.

Tästä kulmasta katsottuna kaikenlainen luokittelu alempaan, ylempään, moderniin, vaikeaan, helppoon, viihteeseen tai mihin tahansa keinotekoiseen lokeroon, tuntuu oikeastaan turhalta. Pääasia on että taidetta lähestyy ja kokeilee ja katsoo mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

Osaisinpa näyttää sen mitä ajattelin kun mietin tämän kirjoittamista. Ehkä siellä on osa siitä mitä halusin sanoa, vaikea sanoa. Lukija kuitenkin tulkitsee tavallaan. Kiitos jos luit!

Loppuun Fugazin Blueprint, koska se puhuttelee juuri nyt kovasti jostain syystä.

I’m not playing with you
I clean forgot how to play
But you can still come around
In fact I invite you down
Maybe together
We can wipe that smile off your face
’Cause what a difference
What a difference
What a difference
A little difference would make

We’ll draw a blueprint
It must be easy
It’s just a matter
Of knowing when to say no or yes
Frustrating, frustrating
Always waiting for the bigger axe to fall
A patient game I can’t find my way to play
Find my way to play
Not knowing
Never mind what’s been selling
It’s what you’re buying
And receiving

Hyvinkään pääkirjasto 50v – haastattelussa Sari Piironen (Takakansi jakso 23)

Haastattelin Sari Piirosta Hyvinkään kirjastosta. Pääkirjasto täytti tänä vuonna 50v ja syyskuun viimeisellä viikolla merkkivuotta juhlistetaan koko viikon ajan, mm. lukubileiden merkeissä. Tervetuloa mukaan!

Lisätietoja tapahtumasivulla:
https://www.hyvinkaa.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kirjasto/Tapahtumat/

Kuuntele haastattelu tästä

 

Mainitut kirjat
Diana Webster: Ikuisesti Suomi
https://www.goodreads.com/book/show/17859681-ikuisesti-suomi?from_search=true

Dieter Hermann Schmitz: Täällä pohjoisnavan alla
https://www.goodreads.com/book/show/18758567-t-ll-pohjoisnavan-alla?ac=1&from_search=true

Hyvinkään kirjaston kanavat:
https://www.facebook.com/hyvinkaankirjasto/
https://www.instagram.com/hyvinkaankirjasto/
https://www.youtube.com/channel/UC8NPdyVhqHV4WC7c216gVqQ

 

 

Mitä on moderni romantiikka? Vieraana Toiset tarinat (Takansi jakso 21)

Vieraanani olivat Päivi Artikainen ja Kirsi Haapamatti Toiset tarinat -kustantamosta. Keskustelimme mm. kirjasta Dekolteen kääntöpiiri, modernista romantiikasta, parikirjoittamisesta sekä viihteen syvällisyydestä.

Kiitos Päivi ja Kirsi!

Kuuntele jakso tästä: Mitä on moderni romantiikka? Vieraana Toiset tarinat

Toiset tarinat:
http://www.toisettarinat.fi/me/

Dekolteen kääntöpiiri Goodreadsissa:
https://www.goodreads.com/book/show/41047778-dekolteen-k-nt-piiri?ac=1&from_search=true

 

Etsitään ja/tai rikotaan yhdessä kulttuurirajoja

Mitä tapahtuu kun eri alojen, alojen sisällä eri tyylisuuntien, eri ammattien, eri sukupuolten, eri ikäryhmien ihmiset törmäävät toisiinsa uudessa mutta turvallisessa ympäristössä? En tiedä mutta aion ottaa selvää.

2 vuotta olen tehnyt tätä Iso Mieli -kulttuurimediaa, ja ehkä nyt alan pikku hiljaa hahmottamaan mitä oikeastaan haluan tehdä. Sellainen välihuomio että kutsun tahallani tätä mediaksi enkä blogiksi, koska en jotenkin miellä itseäni bloggaajaksi. Tai no ainakaan sen tavoitteen kannalta, mikä mulla tässä on, ”bloggaamisesta” ei ole niin paljoa hyötyä kuin haluaisin. Sitä paitsi, olen ihan todella kyllästynyt kulttuurimme siihen osaan, joka painottaa joka ikisessä asiassa henkilökohtaista mustatuntuu -kokemusta. Tai sitä että kaikessa lähtökohta on aina jonkun ihmisen persoona. Ei se ole oikeasti kovin kiinnostavaa. Toki nämä ovat varmasti myös makuasioita?

Tarkkasilmäinen lukija toteaa varmaan tässä vaiheessa että eikö tämä postaus sitten ole bloggaus, koska kyseessä on kirjoittajan oma kelailu. On kyllä, ehkä niilläkin on paikkansa. Tai sekin on vähän kyseenalaista, sillä en usko että tällainen välttämättä palvelee lukijaa, sillä aina pitäisi bloggauksessakin miettiä että kenellä tämä on ja mitä hyötyä siitä hänelle olisi. No, tämä postaus on suunnattu alla mainitun festarin vieraille ensisijaisesti ja toissijaisesti sitten muille jo osallistuneille jotka eivät päässee paikalle ja kolmanneksi potentaalisille tuleville osallistuville ehkäpä. Tämä on formaatiltaan leikkaamaton ja jäsentymätön long form -tajunnanvirtapostaus, jollaisia ei itse asiassa kannattaisi julkaista tänä päivänä tai koskaan koska ei tällaisia kukaan jaksa lukea. Mutta takaisin aiheeseen.

Oli miten oli, haluan tutkia sitä, mitä tapahtuu kun yhdessä olemme jonkun kulttuuriin liittyvän asian äärellä. Yhdessä tarkoitan sitä kun Iso Mieli -mediassa on vieras, niin tavoite ainakin olisi että yhdessä luomme sen mitä nyt ikinä syntyykään. Koska, uskon että vain kun useampi mieli on jonkun asian äärellä, syntyy jotain kiinnostavaa. Tämä on siis tavoite, toteutuminen on aina eri asia.

Tulevaisuudessa haluan siis tehdä enemmän sitä mitä teimme 17.8.2018 perjantaina kun järkkäsimme ekat Iso Mieli -festarit. Se tarkoitti käytännössä sitä että kutsuin kaikki aiemmin vieraana olleet ihmiset (joista onneksi moni vieläpä pääsi paikalle) meille, tutustuimme ja kävimme yhdessä melkein kaikille vieraassa kulttuuritapahtumassa. Porukassa yhdistyivät monenlaiset taustat ja näkemykset ja kokemukset eri kulttuurin alueilta, syntyi sellaisia kontakteja, joita ei olisi ehkä ainakaan luonnostaan syntynyt. Itse nautin kokemuksesta paljon ja toivon että myös vieraat nauttivat 🙂

ISO KIITOS TEILLE, jotka olitte mukana ja jotka olette olleet Iso Mieli -median mukana tekemässä tätä kaikkea, joko tässä pääsivustolla tai spin off -podcastissa nimeltään Takakansi! Ilman teitä tätä ei tapahtuisi eikä tässä olisi mitään ideaa. Olen teille hirveässä kiitollisuudenvelassa, koska olen päässyt kanssanne tutustumaan teihin ihmisinä ja teidän kauttanne johonkin kiinnostavaan kulttuurin ulottuvuuteen.

Eli, kuten alussa totesin, jotain tällaista haluan tehdä lisää. Haluan tutkia kaikenlaisia rajoja, joita liittyy kulttuuriin (huom! kulttuuri hyvin laajassa merkityksessä) ja katsella yhdessä toisten ihmisten kanssa sitä mitä kaikkea niiden rajojen läheltä ja takaa löytyy, ja kokeilla mitä tapahtuu jos niitä ylittää. Genret, lajit, kansallisuudet, sukupuolet, julkaisuformaatit, iät, yhteiskunnalliset asemat ja mitä kaikkea nyt voikaan keksiä ja etsiä.

Raja-aihe kiinnostaa minua henkilökohtaisesti siksi, että olen luonteeltani todella vahvasti kaavoihin kangistuvaa ja jämähtävää ja ennakkoluuloista sorttia. Sen takia pyrin puoliväkisin laajentamaan kokemusmaailmaani, sillä ”luontaisesti” jumittaisin jatkuvasti samoissa kuvioissa enkä oppisi mitään uutta. Toisaalta, Francis Fukuyaman (kirjassa Origins of Political Order) mukaan ihmiselle nyt ylipäätään on tyypillistä se, että kun hän oppii jonkun sääntöjärjestelmän, niin siitä tulee nopeasti vähän liiankin rakas, ja uutta on vaikea ottaa vastaan. Samaa sanoo Kahneman tahollaan. (sori oli pakko laittaa Kahneman -viittaus).

Oma idolini, tai yksi niistä, on Washingtonilainen ex/post-hardcore -orkesteri Fugazi, jossa on jäseniä aikanaan myöskin kulttimaineeseen kivunneesta Minor Threatista. Minor Threat oli hc-pioneeri, jonka biisistä syntyi mm. käsite Straight Edge. Voidaan varmasti aika lailla vetää mutkat suoraksi ja sanoa että todella moni yhä toimivista uusistakin hardcore-bändeistä on paljon velkaa heidän työlleen. Toisaalta sekin voidaan sanoa että siinäkään genressä ei tapahdu mitään kiinnostavaa, vaan samaa kaavaa (mikä on sinänsä toimiva) toistetaan tylsistymiseen asti. Vihan purkamista huutolaululla ja kovaa soittoa sekä sellaista niskan jäykistelyä. No, Fugazi halusi tehdä asiat eri tavalla, ja toki siksi joutui aluksi oman genrensä ”poliisien” hyljeksimäksi. Fugazi lopettaa väkivallan keikoilla, veivät musiikkia aidosti luovaan suuntaan (se on jonkinlaista omaperäistä ja vähän kärsivää muttei säälittävän vinkumaista vaan vimmaista poppia). He perustivat oman levy-yhtiön, jotta saisivat tehdä asioita niinkuin itse halusivat eikä niinkuin joku kaavoihin kangistunut formaattipoliisi haluaisi.

Samantyyppisen tarinan voisi kertoa norjalaisesta Ulverista, joka aloitti black metalista muttei jäänyt jumittamaan sinne kuten lukemattomat muut vaan uudisti itsensä yhä uudelleen ja uudelleen, koska uskalsivat ylittää genrerajoja ja myös hylätä vanhan. Filosofiaa avaa hyvin alta löytyvä NOFX:n biisi 60% ja 60%reprise, jossa kuvataan oman tien seuraamisen autuutta.

Mikä tahansa tällainen uudistava tekeminen inspiroi, ehkä siksi että se on niin harvinaista ja myös siksi että usein kun sitä näkee, ajattelee että ”miksi en tuota itse tajunnut!”. Uuden tekijät myös kohtaavat kiinnostavaa ja turhauttavaa kitkaa sellaisilta tahoilta, jotka ehkä aikanaan olivat uudistusmielisiä mutta sittemmin ovat kaivautuneet syville omiin poteroihinsa ja rakenteisiinsa tekemään sitä mitä on aina tehty niiden kanssa, joiden kanssa on aina tehty.

No, tämä ei tästä enää jatkamalla parane mutta halusin nyt näin kirjallisesti vielä kiittää ja purkaa jotain perjantaista mieleen jääneitä ajatuksia. Kuten silloinkin vieraille sanoin, paljon jää aina sanomatta koska puolisyntyneiden ideoiden kommunikointi on älyttömän vaikeaa. Jos sinulle, joka luit tänne asti, tulee mieleen joku sellainen kulttuuriraja, jota haluaisit yhdessä tutkia jollain formaatilla, ole yhteydessä!

Eli, kiitos vielä ja iso sydänemoji!

Linkitän tuonne kuvan alle Iso Mieli -festareilla olleiden ihmisten kanssa tekemäni jutut. (olen käsittämättömän onnekas kun olen saanut puuhata tällaisten tyyppien kanssa näin kiinnostavien aiheiden parissa 🙂 )

Fyysisyys, esiintyminen, sirkuskulttuuri ja kipu ilma-akrobaatin silmin

Iso Mieli podcast #2 – nojatuolifilosofit pohtivat fyysisyyttä – vieraana Maria Oiva

Käsittelyssä hegemoninen maskuliinisuus – vieraana Leena Viikari

Kumpi on enemmän väärin, kirjan kuuntelu vai lukeminen?

Tietokirjathan ovat tylsiä?

Bloggaamisen arvo ja liian kesyt lukusuositukset – vieraana Simo Sahlman / Lukupino (Takakansi 11)

Mikä on #digiteatteri? Haastattelussa Maria Oiva – Riihimäen Teatteri

Meta-jakso: Miten alkuun podcastin kanssa? (Takakansi jakso 14)

Miten podcastin tekemisessä pääsee alkuun? Mitä kannattaa huomioida? Tarvitseeko heti ostaa studio ja paljon välineitä? Onko podcastin tekemisessä yleensä mitään järkeä tai saako niistä kukaan mitään irti? Onko 50 tänä vuonna luetun kirjan joukossa yhtäkään kiinnostavaa kirjaa? Tällaista mietinnässä tällä kertaa. Kysy jos tulee kysyttävää!

https://soundcloud.com/takakansi-podcast/meta-jakso-miten-alkuun-podcastin-kanssa-takakansi-jakso-14

 

Pimeyden vasen käsi:
https://www.goodreads.com/book/show/10028412-pimeyden-vasen-k-si

The Content Trap:
https://www.goodreads.com/book/show/27209130-the-content-trap

Hesarin juttu Sivumennen-podcastista:
https://www.hs.fi/paivanlehti/15072018/art-2000005755809.html?share=d09e8a046dba8af750fb17e2da9fa097

Mitä kirjaa suosittelisit seuraavaksi luettavaksi tämän podcastin kuuntelijoille ja miksi?

Kysyin paneelilta: Mitä kirjaa suosittelisit seuraavaksi luettavaksi tämän podcastin kuuntelijoille ja miksi? Ja tässä vastaukset. Toivottavasti saat jotain hyviä vinkkejä itsellesi kesäksi!

Kuuntele jakso tästä

Tiimi

Juha Jalonen – @JuhaJalone
Sirkku Vahtera – @SirkkuVahtera
Essi Nummi – @EssiNummi
Niko Niinivirta – @NikoNiinivirta
Selina Kustula – @selinakustula – www.leijonaa.fi – yrittäjä
Tiina Kinnunen – @TiinaKin
Jukka Niittymaa – @niittymaawww.jukkaniittymaa.com
Marja Majuri – @MarjaMajuri – äidinkielenopettaja
Hanna Leskinen – @Lirularuloru
Katriina Nykopp – @1kattis
Paula Huhtanen – @puhunen – ensi kevään esikoiskirjailija
Nadja Mikkonen – @nadjakohan
Kari Säkkinen – @KariTSakkinen
Maria Oiva – @mariaoiva / @digiteatteri – teatteriohjaaja, esitystaiteilija